...tuo peruuttaminen. Hyvin jännä juttu. Sitä niinkun pitäisi päästä sellaisia isoja kumisia lerpakkeita jaloissaan heiluttamalla taakseppäin. On se jännä juttu se.

Aluksi se on ihan hirmuisen vaikeaa. Ei halua edes yrittää, kun jo varmaksi tietää epäonnistuvansa. Lopulta alkaa degoissa olla niin tylsää, että peruuttamisen opettelukin käy viihdykkeestä. Ja harjoittelun kautta sen idean sitten jotenkin löytää. Tajuaa mitä jalat tekee, vaikkei niitä näekään, ja tuntee hetimiten omien liikkeiden vaikutuksen omaan asentoon ja etenemiseen. Todella jännä juttu.

Nykyään sitä vaaditaan jo laitesukelluksen jatkokurssillakin, mikä minusta on oikein hyvä asia. Ja eikös me kaikki haluta jo peruskurssillakin potkia sammakkoa, niin mikäs siinä sitten peruuttamista opetellessa jo alkutaipaleelta lähtien.

Helpointahan se on virrassa, kuten Madde tuossa vihjaili. Senkun kääntää räpylät virran menosuuntaan ja antaa mennä. Voi siinä sitten samalla jutustella niitä näitä näpsäkästi loitokarin rukkaset kädessa, kun kasvokkain sukeparin kanssa valutaan alajuoksun suuntaan. Hyvin kätevää.