Ruokatunnin päätteeksi, kun jo olimme päässet kaffeja hörppimään jälkiruuaksi, oli pakko kysyä, että onkos kenelläkään mitään erityistä tälle päivälle. Pöydässä kaikki, paitsi yksi, olivat naispuoleisia, joten ajattelin sen olevan ihan ok, kysyä moista. Kaikki kuitenkin katsoivat minua vähän hölmistyneenä ja ainoa sana mikä vastapuolelta pöytää tuli oli, Why? No siihen sitten, että no eikös tänään ole kansainvälinen naisten päivä. Hymyilyä ja naurunhörähdyksiä ympäri pöytää. Kysyttiin hyvin huvittuinein katsein, no juhlitaanko sitä sitten suomessa? Ilme oli taas niin omituisen virnistelevä, että sanoin ei. Onnekkaimmat voivat saada ruusun tai naistenpäiväntoivotuksen, jos aviomies, poikaystävä tai joku työkavereista on moisen päivän vahingossa huomannut kalenterista. Ahaa-kommentteja ja tuntuivat olevan tyytyväisiä vastaukseeni. Eli saksassa tämä on ihan normipäivä, ei mitään ihmehömpötyksiä. Mutta täytyy kyllä myöntää, että oli ihan mukava saada kuulla aamulla oman kullan toivottavan naistenpäivää puhelimessa. Ja ehkä käyn ostamassa vähän jotain herkkua, erittäin hyvä tekosyy ainakin moiselle.