Pomo syöksyy kimppuuni heti kun avaan ulko-oven. Täytyy saada pari täydellistä näytettä Japaniin, heti, kiire! Noh,  mikäs siinä sitten, tukka putkella labraan samalla kun yrittää jotenkin saada itsensä hereille. Ja eihän ne sitten tietenkään onnistuneet olemaan ihan niin täydellisiä kuin olis toivottu, joten tarvi väsätä niitä paria näytettä sellaiset tusinan verran. Samalla äiti soittelee huolestuneena tilanneraportteja pikku-veljen bussimatkan kulusta. Se on nyt siinä kohtaa ja sillä menee vielä sen verran niin sitten se on siellä ja sitten se vaihtaa siinä bussia, kuuluu puhe-elimestä. Joo-joo, nyökyttelen kumihanskat kourassa ja purnukat kainalossa juostessani labrassa ja samalla yritän saada äidin ymmärtämään, että pikku-veli on sentään jo aikuinen mies. Ei nyt vaan ole sattunut ennen lentämään lentokoneella. Eivät äidit vaan taida  mahtaa sille mitään.

Mutta nyt on tilanne rauhoittunut. Pakkaan loput kimpsut ja kampsut kassiin ja alan valua kohti rautatieasemaa. Matkalukemisena hullunhauskaa Juha Vuorista :D