Sataa. Taas sataa. Ihan kaatamalla. Räystäät rämisee. Eli taas ilta kone sylissä. Ehkäpä sitä olisi pitänyt käydä lenkillä, mutta ei oikeasti ole mikään pakko mennä kastelemaan itseään tuonne. Siellä on kohtuu vilpoinenkin. Olen selvinnyt tähän asti ilman sairastelua, joten pidetään tilanne samalla tasolla vielä pari kuukautta.

Vakavamielinen suunnitelmani tehdä töitä ja kirjoitella artikkelia häipyi jonnekin. Sitä vaan keksii kaikkea muuta tekemistä. Kummallista. Nåå, luotan että minulla on vielä paljon aikaa, joten siirrän tuonnemmaksi. Saan asiat kyllä tehtyä tiukallakin aikataululla. Olen huomannut, että saan paljon aikaiseksi kun on ihan pakko. Muuten saatan vatvoa asiaa aika pitkäänkin. Riippuu toki asiasta. Olen itseasiassa ollut paljon tiukempi ennemmin. Minua ärsytti vatvominen. Nyt huomaan harrastavani sitä huolestuttavan usein. Mutta ei anneta sen häiritä.

---

Tajusin eilen, että mulla on enää kuusi työviikkoa jäljellä. Se vähän kuin järkytti. Toisaalta se taas tuntui ihan hyvältä. Lisäksi huomasin jännittäväni paluuta. Mikä on hyvin kummallista. Syytä en oikein osaa sanoa.