Tulin hieman myöhemmin töihin kuin normaalisti. Puristin itseni paikalle puoli kahdeksaksi, kun normaalisti olisin tullut seitesmäksi.  Jouduin siis juomaan teeni yksin, kun muut aamuvirkut olivat jo ahkeroimassa labrassa.

Kiiruhtaessani kahvihuoneeseen, näin pienen mainoslappusen jätettynä kuppini viereen kahvipöydälle. Joku oli pongannut läheisestä kylästä jonkun urheiluliikkeen, jossa myös sukeltamista harrastettiin. Ilmeisesti tavoitteena oli piristää ja kannustaa takaisin rakkaan harrastuksen pariin. Mahtavatko vieroitusoireet näkyä jo uloskin päin noin selvästi. Taidan tiirailla itseäni peilistä tänä iltana erityisen tarkasti.

Pidin asiaa iloisena yllärinä, kunnes sain taas todeta sen, mikä on tullut esiin kaikkien muidenkin vastaan tulleiden sukellusliikkeiden ja seurojen kanssa. Lähde sukeltamaan etelään pikkupullolla, takkiliivillä ja märkkärillä. Hmmm, huokaan siis taas masentuneena. Paikalliset sukellusfirmat eivät siis juurikaan tiedä muusta. Koulutuslistalla oli kyllä rebe mainittuna, mutta tämänhetken taloudellinen tilanne ei oikein sovi moisen laitteen ja koulutuksen hommaamiseen. Ja en vielä saanut selville käytettävää laitetta tai muita koulutusperiaatteita, mikä pistää hieman epäilemään kurssin pätevyyttä. Lisäksi sivulla olevista kuvista näki heidän huikeat allasmahdollisuutensta. Muutama suketaja oli noin 10 metriä halkaisijaltaan olevassa pienessä altaassa laitteet päällä. No hymyilivät kuitenkin.

Ehkä on vaan parempi panostaa siihen uintiharrastukseen ja odotella ensi kevättä sukeltamisen suhteen.