Tänään oli kirjaimellisesti maanantai. Tai ainakin itsessä tuo kyseisen päivän nimen kuuleminen luo tietynlaisia mielikuvia. Tilanteeseen vaikutti mahdollisesti viikonlopun pitkän kaavan mukaan vietetyt pikkujoulut ja aivan liian aikainen lento takaisin saksaan. Ihanaa herätä kello kolme paikallista aikaa ja tämän hetkistä päivärytmiäni kahden aikaan aamulla. Lisäksi lento sai kierrellä kaarrella surmansilmukkaa ylimääräiset 15 minuuttia Frankfurtin päällä, joka aiheutti ylimääräisiä sydämentykytyksiä junaan ehtimisestä, mutta turhaan. Juna, johon olin lippuni hommannut, oli reilu 40 minuuttia myöhässä. Sain pongattua toisen junan ja maksoin 7 euroa tästä myöhästymisestä ja paremman ICE luokan junaan vaihtamisesta. Onneksi sain sentään istua koko matkan löytämässäni vapaassa paikassa. Olisin ollut erittäin iloinen, kun olisin vielä saanut roudata sitä niin-ihanan-kevyttä kassiani ympäri junan kapeita käytäviä, jotta olisin löytänyt seuraavan paikan, josta minut olisi varmasti taas häädetty.

Pääteasemallani en edes harkinnut muita vaihtoehtoja vaan kaappasin lähimmän taksin ja suuntasin suoraan kämpille ja juoksi töihin. Olin myöhässä yli tunnin ilmoittamastani töihinsaapumisajastani. No onneksi huonetoverini ymmärsi ja kertoi mukavan tarinan saksalaisten tyypillisestä tavasta päättää päivänsä, joka sitten vaikuttaa usein juna-aikatauluihin.

Töissä tuli lisäksi uutisia yhden mittalaitteen testaamiseksi, joten sain päivän selata pääasiassa nettiä. En aikonut alottaa erästä hommaa taas uudelleen vain työkavereideni pikku säätöjen takia. Voin odottaa. Mutta mielummin olisin ollut ottamassa pitkät päivätorkut kuin apaattisena kökkinyt pöytäni ääressä vain odottamassa kellokorttini tuntien tikittämistä. Siispä raahauduin urheana vasta puoli kuudelta illalla pimeään vesisateeseen ja köhdin tallusamaan kohti kämppää.

Ilalla teetä ja ruisleipää rasvaisella juustolla. Ah, tyytyväisenä nukkumaan.

Huolestuttavaa huomata päivien tuntuvan jo ihan 'normaaleilta'.