Senttejä, pienen
pieniä ihania pikku kolikoita, jotka pursuavat lompakosta niin, että
vetkoketju paukahti siitä jo ensimmäisen kahden viikon aikana. Olen
silti vielä sinnitellyt samalla lompakolla. Olen keksinyt muutaman
hyvän tavan välttää niitä, kolikoita siis. Ravintolassa on aina hyvä
antaa vähän tippiä, joten pyöristä summa lähimpään euroon tai puoleen,
jolloin sentit jäävät tarjoilijan pussukkaan. Isommat ostokset teen
kaikin mahdollisin keinoin luottokortilla, ei kolikot häiritse. Tosin
yllättävän monet paikat eivät huoli luottokortteja. Pikkuostoksia
varten lasken kolikot jo usein etukäteen, jolloin voin antaa pois niitä
lompakkoa pullottamasta. Mutta sitten, on tämä vähintään joka toinen
tai kolmas päivä tehtävä ruokakauppareissu. Ei siinä mitään, minusta on
ihan mukava käydä ruokakaupassa. Keräät ostoksesi pikku koriin, jos
niitä on jäljellä tai yleensä olemassa, kärryihin, jos niitä on
jäljellä, tai sitten syliisi. Tullessasi kassalle, lappaat kaikki
tavarat kilometrin pitkälle kumiselle hihnalle, joka liikuttaa
ruokatarvikkeita kohti kassatätiä. Tässä vaiheessa on jo hyvä ottaa
rahat ainakin johonkin lähistölle ja mahdollisesti kauppakassi esiin.
Kassan täti sanoo päivää ja ehkä hymyileekin joskus. Luulen, että
näistä ilmeistä voi hyvin varmasti päätellä miten päivä on kassatädillä
mennyt. Kassatäti alkaa hurjalla vauhdilla lätkiä kilometrin hihnalta
tulevia tavaroita pienelle tasolle. Taso on yleensä luokkaa 50 x 50
senttiä. Jotta saa pidettyä kassatädin hymyn, jos sellainen nyt on
yleensä ollut, yllä koko operaation ajan, pitää tavarat mahdollisimman
ripeästi siirtää kauppakassiin tai ostoskoriin tai kärryihin.
Pahimmillaan ostokset kerääntyvät pöydälle ja kassatäti joutuu
odottelemaan, jolloin täti alkaa huokailla ja katsella pahaenteisesti
paniikinomaista räpiköintiäsi. Lopulta kaikki ostamasi tavarat ovat
kassakoneella, suurin osa tavaroista vielä pienellä pöydällä, alat
kaivamaan rahojasi jostain kassin tai taskun pohjalta. Tässäkin kohtaa
on myös hyvin tärkeää toimia mahdollisimman ripeästi. Tämä siis
tarkoittaa riittävän ison setelin antamista kassatädille, jolloin
sinulle annetaan takaisin taas niitä perkuleen senttejä. Jos yrität
kaivaa kukkaron pohjalta tasarahaa ja näin annat kassatädin odotella,
saat kuunnella syviä huokailuja ja tunnet pistävän vihaisia katseita
rinnassasi. Maksettuasi, alkaa kassatäti tunkea seuraavan asiakkaan
ostoksia sille samaiselle tasolle, jossa puolet omista ostoksista vielä
lojuvat. Toivot, ettet kaappaa kovin montaa seuraavan asiakkaan
tuotetta omaan pussiin tai koriisi. Nämä kauppareissut siis aiheuttavat
sen, että joka paikka pursuaa niitä hemmetin pikkukolikoita.
Viimeisimmän kokoelman lahjoitin kullalleni frankfurtissa, koko
lompakkoni sisältö eli huikeat 99 senttiä. Kokeilee kuulemma työpaikan
kahviautomaattiin. Onkohan sitä automaattia korjattu useinkin näiden
kokeilujen jälkeen? Että jos joku muu keksii moisille kolikoille jotain
hyvää käyttöä, niin rohkeasti vaan esittäytymään. Lähetän kolikot
mielelläni postissa työpaikan piikkiin.
perjantai, 9. maaliskuu 2007
Kommentit