Senttejä, pienen pieniä ihania pikku kolikoita, jotka pursuavat lompakosta niin, että vetkoketju paukahti siitä jo ensimmäisen kahden viikon aikana. Olen silti vielä sinnitellyt samalla lompakolla. Olen keksinyt muutaman hyvän tavan välttää niitä, kolikoita siis. Ravintolassa on aina hyvä antaa vähän tippiä, joten pyöristä summa lähimpään euroon tai puoleen, jolloin sentit jäävät tarjoilijan pussukkaan. Isommat ostokset teen kaikin mahdollisin keinoin luottokortilla, ei kolikot häiritse. Tosin yllättävän monet paikat eivät huoli luottokortteja. Pikkuostoksia varten lasken kolikot jo usein etukäteen, jolloin voin antaa pois niitä lompakkoa pullottamasta. Mutta sitten, on tämä vähintään joka toinen tai kolmas päivä tehtävä ruokakauppareissu. Ei siinä mitään, minusta on ihan mukava käydä ruokakaupassa. Keräät ostoksesi pikku koriin, jos niitä on jäljellä tai yleensä olemassa, kärryihin, jos niitä on jäljellä, tai sitten syliisi. Tullessasi kassalle, lappaat kaikki tavarat kilometrin pitkälle kumiselle hihnalle, joka liikuttaa ruokatarvikkeita kohti kassatätiä. Tässä vaiheessa on jo hyvä ottaa rahat ainakin johonkin lähistölle ja mahdollisesti kauppakassi esiin. Kassan täti sanoo päivää ja ehkä hymyileekin joskus. Luulen, että näistä ilmeistä voi hyvin varmasti päätellä miten päivä on kassatädillä mennyt. Kassatäti alkaa hurjalla vauhdilla lätkiä kilometrin hihnalta tulevia tavaroita pienelle tasolle. Taso on yleensä luokkaa 50 x 50 senttiä. Jotta saa pidettyä kassatädin hymyn, jos sellainen nyt on yleensä ollut, yllä koko operaation ajan, pitää tavarat mahdollisimman ripeästi siirtää kauppakassiin tai ostoskoriin tai kärryihin. Pahimmillaan ostokset kerääntyvät pöydälle ja kassatäti joutuu odottelemaan, jolloin täti alkaa huokailla ja katsella pahaenteisesti paniikinomaista räpiköintiäsi. Lopulta kaikki ostamasi tavarat ovat kassakoneella, suurin osa tavaroista vielä pienellä pöydällä, alat kaivamaan rahojasi jostain kassin tai taskun pohjalta. Tässäkin kohtaa on myös hyvin tärkeää toimia mahdollisimman ripeästi. Tämä siis tarkoittaa riittävän ison setelin antamista kassatädille, jolloin sinulle annetaan takaisin taas niitä perkuleen senttejä. Jos yrität kaivaa kukkaron pohjalta tasarahaa ja näin annat kassatädin odotella, saat kuunnella syviä huokailuja ja tunnet pistävän vihaisia katseita rinnassasi. Maksettuasi, alkaa kassatäti tunkea seuraavan asiakkaan ostoksia sille samaiselle tasolle, jossa puolet omista ostoksista vielä lojuvat. Toivot, ettet kaappaa kovin montaa seuraavan asiakkaan tuotetta omaan pussiin tai koriisi. Nämä kauppareissut siis aiheuttavat sen, että joka paikka pursuaa niitä hemmetin pikkukolikoita. Viimeisimmän kokoelman lahjoitin kullalleni frankfurtissa, koko lompakkoni sisältö eli huikeat 99 senttiä. Kokeilee kuulemma työpaikan kahviautomaattiin. Onkohan sitä automaattia korjattu useinkin näiden kokeilujen jälkeen? Että jos joku muu keksii moisille kolikoille jotain hyvää käyttöä, niin rohkeasti vaan esittäytymään. Lähetän kolikot mielelläni postissa työpaikan piikkiin.