Kuvat ja tarinat meni kuin kuumille kiville. Ihan mukavaa kertoa omista kiinnostunksen ja innostuksen aiheista, kun tuntuu, että kuuntelijat olisivat ihan aidosti kiinnostuneita. Usein kun aiheesta tulee edes sanalla mainittua, kuuntelijat vetäytyvät kuoreensa ja laittavat naamalleen sen ei-taas-ilmeen. Pidin homman kuitenkin suht koht lyhyenä. Välillä juteltiin englannin kielen väänteistä ja sain jopa kehuja englannin kielen solkkaamisestani. Kuvat olin karsinut pieneen määrään, muutama jääkiipeilystä ja muutama jääsukeltamisesta. Ja mikä sen parempaa, kun opettaja mitään arvaamattomana tarttui yhdessä kuvassa pilkahtavaan keltaisessa muovikuoressa olevaan tekstiin, inspiration. Onneksi oli insinöörimielisiä paikalla. Selitys suljetun kierron sukelluslaitteesta upposi kuin kuuma veitsi voihin. Ihan hymyilyttää.

Mukavan puolitoistatuntisen jälkeen huomasin olon olevan hieman lämpöinen. Ajattelin sen johtuvan huonosta ilmanvaihdosta luentopaikassa. Posket tuntuivat punottavan. Pihalla jäätävän kylmä tuuli aiheutti hillitöntä tärinää ja pistinkin jalkaa toisen eteen aikas rivakkaan tahtiin. Olisi pitänyt käydä kaupassa, mutta päätin kuitenkin mennä suoraan kämpälle. Tärinä ei enää tuntunut olevan normaalia kylmän tuulen aiheuttamaa vaan jotain muuta. Kaivauduin peittojen alle puettuani villapaidan ja villasukat ja lueskelin kirjaa. Vasta nyt alkaa horkka olla lopuillaan ja uskalsin poistua vällyjen välistä. Toivotaan ettei tämä tästä ainakaan pahene.