Veteen oli pakko päästä, niimpä en hirveästi epäröinyt, kun työkaverini pyysi minua uimaan. Kuulemma käyvät aina joka viikko vetäisemässä kilometrin. Olin käynyt uimassa viimeksi useampi kuukautta sitten. En muista tarkkaan. Kaikki altaassa plutaamiset kun on mennyt laitteiden kanssa pelleilyyn. Niin tuli siinä mieleen, että kuinka kuollut sitä on jos yrittää pysyä urheilullisen saksalaisenaisen perässä kilometrin matkan.

Pääsimme uimahallille. Oven avattuani lämmin kostea ilma löhähti kasvoille. Ihmeellisen lämmintä tosiaan. Jätin ihmettelyn ja maksoin kassalle puolitoista euroa. Sain alennusta tiukan opiskelijakorttini syynäämisen jälkeen. Menimme pukuhuoneeseen, kummallisen lämmintä. Ihmettelin, että saksalaiset noin panostavat pukuhuoneen mukavaan lämpötilaan. No vesi on varmasti sairaan kylmää, että jossain pitää olla lämmintä, kun ei saunaakaan ole.

Vaihdoimme vaatteet uimapukuun yhden hengen pikku kopperoissa ja laitoimme kassimme lukollisiin kaappeihin. Vaati euron pantin. Avaimessa ei ollut sitä perinteistä suomalaista gummilenksua, vaan hihna solkineen. Ohjeena tuli kiristää hihna mahdollisimman tiukalle, kun kuulemma kastuessaan vähän venyy, ettei sitten tipahda. Sitten suihkuun ja uimaan. Ilma tuntui edelleen kumman lämpöiseltä ja kastaessani isovarpaani veteen silmäni laajenivat. Vesi oli ihan hirmuisen lämmintä, varmaan lähempänä 30 celsius astetta. Työkaverini oli yhtä hämillään, joten tämä ei siis ollut normaalia.

Oli jotenkin todella rankkaa uida noin lämpimässä vedessä. Muutaman rinksan jälkeen otin aikaa 50 metristä. Pitäisi päästä 400 metrin alle 10 minuutin kuntoon tulevaa sukelluskouluttajakurssia varten. Kello näytti minuutti 12 sekuntia. Eli tällä vauhdilla pääsisin juuri ja juuri tuohon tavoitteeseen, mutta pitänee treenata hieman asian varmistamiseksi.
Painelimme kuitenkin noin kilometrin verran pitkin 25 metrin allasta.

Lopussa ajattelin vielä kokeilla 25 metrin sukellusta. Ikäväkseni sain kaamean krampin pohkeeseeni noin 15 metrin jälkeen. Muuten olo tuntui ihan hyvältä. Päätin jättää leikin kesken ja lähdimme pesulle. Lämpimän kosteassa pukuhuoneessa sain todeta, että lämmin vesi oli todellakin aiheuttanut ylimäärin hikoilua ja näin seurauksena oli pientä nestevajetta. Sukan laittaminen jalkaan tuntui lähes mahdottomalta, sillä jokaisella jalan koukistuksella sain kaamean krampin lonkan koukistajaani.

Pois lähtiessämme kysyimme vielä kassan neidiltä veden lämpötilaa ja hän myönsi sen olevan lähellä 30 astetta. Kuulemma seuraavana päivänä on lämpimän veden päivä, että lämmitys aloitetaan jo edellisenä päivänä. Voimme siis vain arvailla mitä veden lämpötila oli seuraavana päivänä.

No ei tullut ikävä saunaa, kun vesi oli niin lämmintä. Ja muuten systeemi pelasi aika samalla tavalla kuin suomessa. Kloorin määrä oli kyllä selvästi korkeampi, jonka voi tuntea vielä näin seuraavanakin päivänä nenänsä limakalvoilla.