Pikku-veljeä vastassa Frankfurtin lentokentällä. Vaikka taulussa lukee Helsinki ja tunnistamani lennon kirjainnumerosarja, ei pikku-veljeä näy. Soittaa ja kertoo sijaintinsa. Päädymme tekemään taktisen siirron ja menemään ulko-ovelle. Seison oven edessä jossa on iso 5. Kuulemma hänen ovessaan lukee samoin, mutta mielestäni en kyseistä miestä näe. Näkymätön? Jep, eri kerroksissa, muuten täydellisesti sama sijainti. Löydämme lopulta toisemme ja pääsen halaamaan veljeä.

Junamatka Würreen oli mielenkiintoinen. Noin 55+ naishenkilö näyttää ottaneensa haltuunsa kyseisen vaunun. Yrittäessäni soittaa kullalle tilaanteemme etenemisestä, tunnen sormen tökkäyksen olkapäässäni. Nainen katsoo tuimasti, kertoo ettei vaunussa saa puhua puhelimeen ja osoittaa sormella seinässä olevaan kylttiin jossa puhelimen päällä iso punainen rasti. Tyydyn kohtalooni. Nainen seuraa koko vaunun elämää tiukasti. Valvoo ja vartioi muiden istuinpaikkoja jos he ovat vessassa. Uusille tulokkaille kerrotaan tarkasti vapaiden paikkojen lukumäärä ja mitkä paikat _eivät_ ole vapaita. Hauskin episodi, kyseisen naisen mies oli vallannut käytäväpaikan ja nainen joutui olemaan kuin loukussa ikkunapaikalla, ei siis päässyt tökkimään sormellaan, kun eräs vaunun matkustaja sai puhelun. Nalkutuksesta sai kärsiä puhelinta käyttävän naisen puolesta oma mies. Ehkä hän oli jo tottunut siihen.

Kämpällä päätimme ottaa palautumisen kannalta. Pitsaa, elokuvia ja turinointia. Jatkoksi pitkät yöunet niin aamulla olimmekin pirteinä aloittamaan uuden päivän.

Aamupalan jälkeen suuntasimme kaupoille. Shoppailua ja hipeilöintiä. Veli löysi uuden takin ja meikä hääasuvarustukseen täydennystä, joten voisin sanoa reissua oikein tuloksekkaaksi. Kävimme vielä jaakaapintäydennysreissulla, jonka jälkeen tavaroiden roudaus kämpälle. Iltapäivän vietimme takapihallani sijaitsevalla linnoituksella, Marienbergilla. Päivä olikin erinomainen ulkona tapahtuvaan käyskentelyyn, sillä mikä olisikaan parempaa kuin kymmenen asteen lämpöasteet ja auringonpaiste kirkkaalta taivaalta. Veli ihmetteli keskelle talvea ilmestynyttä kesää.

Illaksi ei ollut mitään tarkempaa ohjelmaa, joten kun saimme kutsun eräälle keikalle, päätimme käydä kurkkaamassa. Paikka oli nimeltään B-Hof Würren keskustassa. Pienen haahuilun jälkeen löysimme paikalle, pienehkö kellaritila, jossa esiintyi espanjalainen bändi nimeltä Eskorzo. Keikka oli aivan mahtava. Jengi biletti ja mukana hytkymiseltä ei voinut välttyä. Että voin suositella, varsinkin jos on mahdollista nähdä livenä! Taidan mennä kurkkaamaan löytyisikö levyä ihan omistettavaksi saakka.

Seuraava päivä meni kohtuu rauhallisesti, palautellessa. Kävimme kiertämässä Residenzin ja lisäksi kävimme katsomassa paikallisia karnevaaleja. Aikas hauskoja pukuja ja iloista väkeä. Olut virtasi ja musiikki raikasi. Tässä mielestäni päivän paras bongaus.

Sunnuntaina huristelimme vielä takaisin Frankfurtiin, josta veli jatkoi matkaa lentäen kylmään, pimeään ja märkään Suomeen.

Mukava viikonloppu :)