Perjantaina lento Helssinkiin. Sitten oman kullan kyytillä Tampereelle ja eikun pakkaamaan kamoja ja opiskelemaan viimoiset vinkit kouluttajana selviytymiseen. Taidettiin nukkumaan päästä siinä kahden aikoihin yöllä ja pirteä herätys aamulla kello kuusi. Vai mahtoiko olla vartin vaille. Enivei. Kahvikuppi kourassa altaan reunalle haukottelemaan märkkäri päällä. Voisiko sanoa, että tuossa vaiheessa olo oli vielä ihmeellisen pirteä.

Kouluttajan ensimmäinen kysymys. Mitä tehdään jos kurssilla on pariskunta? Joojoo, tiietään. Eihän siinä ole minustakaan mitään järkeä pistää heitä samaan ryhmään ja toivoinkin sitä, ja oikeastaan tiesin, että näin tulee tapahtumaan. Näinhän on toimittu jo aikaisemminkin, paitsi silloin, kun ei ole muita vaihtoehtoja. Tästä vaan tuli sellainen tämän kurssin vitsin aihe. Mutta itseppä tiesin minne olin menossa.

Eikun veteen ja näyttämään rauhallisia ja hitaita ja selkeitä ja yksinkertaisia sukeltamisen perusasioita. Ensimmäisellä kerralla vaan melkeen koko oma ryhmäni unohti, että ainiin me ollaan niitä opettajia eikä oppilaita. Vaikka viimeyön opiskelut oli minusta selkeästi vielä sekunti sitten mielessä. Minneköhän ne katosi. Kloori liuotti?

Loput suoritteista meni kait ihan ok. Pinkkausta en saanut suoritettua. Niille jotka eivät kyseistä sanaa vielä tunnistaneet, niin pikkaus perusvälineillä suoritetaan syvässä altaassa. Sukelletaan pohjaan, jätetään räpylät ja maski sinne, tullaan takaisin pintaan, pari henkäystä, sukelletaan pohjaan hakemaan ja pukemaan kamppeet, maski siis viimeiseksi, tyhjennetään maski ja matkalla pintaan tyhjennetän snorkkeli ja tehdän hieno kierähdys pituusakselin ympäri toinen käsi ojennettuna ja lopuksi ok-merkki. Kaikki meni itsellä muuten ihan jees, mutta paineentasausongelmia oli ilman välineitä alaspäin mentäessä. Arvelin tämän johtuvan korvasta kuuluvasta rutinasta ja siitä, että tein tasaukset liian myöhään. Korvat eivät tuntuneet aukeavan ilman nenästä kiinni pitoa ja alaspäin ei tuntunut pääsevän ilman kunnon käsiliikkeitä, ja näitä molempia kun taas ei voinut suorittaa täysipainoisesti yhtäaikaa. Kerran onnistuin pääsemään pohjaan, mutta toisen räpylän laiton jälkeen oli noussut liikaa pohjasta. Täytynee seuraavalla kerralla yrittää pitää rintakehä pohjassa kiinni, jolloin noste olisi pienin mahdollinen.

Sitten pidimme luentoja loppuajan viikonlopun molemmista päivistä. Yleisarvosanaksi kurssista voisin sanoa, että mielestäni oikein mukava. Mukavat kouluttajat, mukavia kanssakoulutettavia, mielenkiintoisia keskusteluja ja omia havaintoja. Ja otin nyt maskin ja snorkkelinkin mukaan saksaan, jotta voin käydä altaalla kuin kuivaharjoittelemassa tuota pinkkausta. Rauhallisuus taitanee olla taas valttia.

 Minimiin huvennut vapaa-aika meni taas kotona pyykkiä pestessä ja keräten oman kullan kainaloaikaa varastoon, että selviää seuraavaan mahdolliseen näkemiseen asti järjissään.