Töistä päästyäni, tai kun kehtasin lähteä, kun ei aivotkaan oikein toimineet noiden huikean kolmen tunnin yöunien jälkeen, pää tyynyyn ja päivänokoset. Ensin heräsin siihen, kun kuulin hoilausta suomeksi. Unentokkurassa oli todella vaikeaa käsittää, että musiikki tuli telkkarista, joka oli jäänyt päälle. Ja uskokaa tai älkää, mutta RTL:ltä tuli tällaista. Onneksi väsy oli kova, joten toipuminen tapahtui nopeasti ja sain jatkettua unia. Toisen kerran taisin osittain herätä herätyskelloon, joka taas tuntui jotenkin kaukaiselta ihme älämölöltä, sammutin sen tyytyväisenä. Niimpä pari tuntia sitä tuli vedettyä sikeitä. Toivotaan ettei yöunia ole vielä menetetty.

Mutta nyt kohtuu pirteänä kertomassa viikonlopun hurjista seikkailuista. Perjantaina sain odotella lentokentällä kyytiä, mutta oikein hyvän syyn takia, nimittäin sen ah-ihanan-täydellisen ja törkeän kalliin tuikuttimeni, eli sukellusvalon. Kulta ehti viitsiytyi hakemaan sen ja illalla saimmekin lähettää naapuriin aikamoisia valomerkkejä. Pitäähän sitä testata. Tosin väsymys piti ylenmääräisen innostuksen aisoissa ja innostuksen kohde oli suurimmalta osin itse lampun hakija. Lisäksi sain päänvaivaa siitä rinkastani, josta jo aiemmin kauhukuvia piirtelinkin. Rinkka ei ollut kadonnut, mutta kangas oli kovin likaantunut ja siellä täällä kankaaseen oli tullut viiltomaisia reikiä. Ei siis ole ainakaan vedenpitävä, enää. Harmittaa. Väsy oli kova, joten siirryimme pikimmiten elämään sitä aikaa. Mahduttiin.

Aamulla aamupala kohtuu rivakkaan tahtiin, hääkamppeet niskaan, näkyyks kello? Kampaajalle kymmeneksi. Kampaaja sai valtavan hiuspehkoni näyttämään häihin soveltuvaksi. Tuulta uhmaten kapsäkit kainalossa lähimpään kaffilaan hengähtämään. Sitten vielä pikaostokset, hiuslakkaa, lisää pinnejä ja vyö. Tunnen oikukkaat hiukseni ja housut tuntuivat sittenkin inan väljiltä, että ajattelin varmistavani hieman tilannetta. Sitten puksuttelimme junalla Kouvolan kautta Mikkeliin.

Mikkelissä odotteli vesisade. Äh. Kipinkopin paikallisen Sokos hotellin aulaan lämmittelemään. Juotiin elämäni kalleimmat viskipaukut (tosin ei vedä vieläkään vertoja Münchenin P1 clubin drinkeille), jonka jälkeen taksilla kirkolle. Olimme saaneet morsiammelta ja kaasolta pyynnön toimia "lapsen"vahtina, ja onneksi pongasimmekin kaason aviomiehen jo kirkon ovesta hiipiessämme.

Taas se karvat nostattava ja kylmiä viluväreitä aiheuttava urkumusiikki sykähdytti. Kaunis morsian ja komea sulhanen, upean viininpunaiseen pukeutuneina, saivat toisensa. Tosin meinasi eturivissä touhuava pikkumies ison vihreän hattunsa kanssa viedä kaiken huomion kurkkiessaan penkkien selkänojien yli viekoitteleva hymy huulillaan. Sormusten pujotusten jälkeen hääpari saatettiin ruusunterälehtien lennellessä ympärillä hääautoon, jossa oli ihan oikea perälaatikkokin. Taitaa kertoa enemmän paperilalaan paremmin perehtyneille.

Me kullan kanssa saimme pummattua itsellemme kyydin hääpaikalle, Tertin kartanoon. Pienehkö idyllinen maalaiskartanotyyppinen rakennus, jossa saimme masut täyteen uskomattomia herkkuja ja erilaisia viinejä. Mukana oli muutama ohjelmanumero, joista ehkä mieleenpainuvaisin itse kirkkoherran huikea puhe, jossa käsiteltiin esimerkiksi perinteisiä aviopuolisojen toimintatapoja. Paikalla kuultiin myös upeaa musisointia oikein liveorkesterin toimesta. Ja tietysti se kimpun ja sukkanauhan heitto. Arvatkaapas ketä ne itselleen kaappasi uskomattomilla liikesuorituksilla? Kyllä vain. Pitäisikö tästä päätellä jotain? (katselee ympärilleen tietämättömänä)

Juhlat siirrettiin tämän jälkeen lähtöruutuun, eli Sokoshotellin tanssiravinteliin. Siellä sitten viimoiset tanssipyrähdykset, turinat ja hömpsyt, ennen kuin siirryimme gillin iltapalan kautta bussiin. Kämpälle päästyä unta palloon. Tosin piti vielä käydä tutustumassa tarkemmin kämpän valkeaan posliiniin. Tietää omaavansa vatsalihaksia. Sunnuntaina tuhlasin aurinkoisen päivän sängynpohjalla makaamiseen, sen siitä sitten saa.

Mutta taas ollaan siis saksassa. Ja täällä on kesä! Kukkia on nyt ihan kaikki paikat täynnä ja lämpötila hipoo viittätöistä positiivista astetta. Tosin väsymys vei voiton ja luotan, että kesä jatkuu huomennakin.