Taitaa täällä
maan päällä olla sittenkin elämää. Pomoni kävi kysymässä tekstistäni
paria asiaa. Huikeaa, siitä on sentään vasta kolme viikkoa, kun jätin
työni hänelle luettavaksi. Noh, ehkä minulla ei ole mitään oikeutta
narista asiasta. Tässä välissä olen ihmetellyt matkaraporttiani.
Sellainen kun pitäisi väsätä ja olen tässä nyt viimoisen tunnin aikana
ihmetellyt, kuinka tarkka tai henkilökohtainen tuon raportin saisi tai
pitäisi olla. Taidan jatkaa ihmettelyäni.
Kontakteista
puheenollen, eikös niiden tulvien pitänyt olla joka keväinen juttu.
Olen koko täällä oloni aikana odottanut innolla kevättä, että pääsisin
tämän kuohahtavan vedennousun näkemään. Ellette vielä tienneet, niin
Würzburgissa Main-joen rannassa olevien rakennusten alimmaiset
kerrokset ovat kuin yhtenäistä muuria, juurikin näiden tulvien
johdosta, ja yhdelle seinälle on piirretty jopa viivoja veden
maksimikorkeuksista edellisiltä vuosilta. Mutta kun nyt astelee
vanhalle sillalle ja katsoo kaiteen yli, voi todeta veden olevan
matalammalla kuin aikoihin. Paikoin kivet killittelevät kuivina
auringon paisteessa ja minä ihmettelen miten proomut pystyvät vielä
joessa auraamaan. No ei taida niissä juuri syväystä olla, että siinä
mielessä. Mutta vaikuttaa siis todella pahalta. Mahtaako jäädä
vedenkuohunnat kokonaan näkemättä?
perjantai, 20. huhtikuu 2007
Kommentit