Taitaa täällä maan päällä olla sittenkin elämää. Pomoni kävi kysymässä tekstistäni paria asiaa. Huikeaa, siitä on sentään vasta kolme viikkoa, kun jätin työni hänelle luettavaksi. Noh, ehkä minulla ei ole mitään oikeutta narista asiasta. Tässä välissä olen ihmetellyt matkaraporttiani. Sellainen kun pitäisi väsätä ja olen tässä nyt viimoisen tunnin aikana ihmetellyt, kuinka tarkka tai henkilökohtainen tuon raportin saisi tai pitäisi olla. Taidan jatkaa ihmettelyäni.

Kontakteista puheenollen, eikös niiden tulvien pitänyt olla joka keväinen juttu. Olen koko täällä oloni aikana odottanut innolla kevättä, että pääsisin tämän kuohahtavan vedennousun näkemään. Ellette vielä tienneet, niin Würzburgissa Main-joen rannassa olevien rakennusten alimmaiset kerrokset ovat kuin yhtenäistä muuria, juurikin näiden tulvien johdosta, ja yhdelle seinälle on piirretty jopa viivoja veden maksimikorkeuksista edellisiltä vuosilta. Mutta kun nyt astelee vanhalle sillalle ja katsoo kaiteen yli, voi todeta veden olevan matalammalla kuin aikoihin. Paikoin kivet killittelevät kuivina auringon paisteessa ja minä ihmettelen miten proomut pystyvät vielä joessa auraamaan. No ei taida niissä juuri syväystä olla, että siinä mielessä. Mutta vaikuttaa siis todella pahalta. Mahtaako jäädä vedenkuohunnat kokonaan näkemättä?