Ihanaa, nukkua
omassa sängyssä kera oman tyynyn, loikoilla omassa kodissa sohvalla
tuijottaen suomenkielistä tylsää töllöohjelmaa, herätä lämpimästä oman
kullan kainalosta, rutistaa vanhoja tuttuja ja kavereita, koota
palapeliä aamutunneille pakkomielteisenä, kävellä tuntun kaupungin
katuja vaikka tuulee, sataa ja on pirun kylmä, käydä olusella
vanhojen kavereiden kanssa ja turista niitä näitä, juoda siideriä,
käydä moikkaamassa tuttuja työkavereita ja mitä vielä. Lista tuntuu
loputtomalta.
Ei tunnu niin pahalta kun ensimmäisen kerran
yksikseni tänne lensin, mutta nyt voi kaivata näin kuivin silmin
kaikkea sitä mihin joululoman aikana tottui. Kamala tunne, toisaalta.
Lentoni saapui eilen. Ensimmäinen ajatus oli hommata lento suomeen.
Koska kehtaisin mennä seuraavan kerran, etten näyttäisi aivan
säälittävältä. Kahden viikonpäästä(??) Olen varannut jo yhden lennon
kuukauden päähän, sukelluskurssi hyvänä tekosyynä, mutta se tuntuu
liian pitkältä. Viikonlopuille ei ole mitään suunnitelmia, jolloin aika
vaikuttaa vieläkin pidemmältä. Joo, on se, säälittävää. Ehkä se menee
ohi. Tai sitten ostan ne liput. Mietin vielä.
Töissä on
tänään ensimmäinen päivä tämän vuoden puolella. En ole saanut
oikeastaan mitään tehdyksi. Kollegani kysyi miksi olen pukeutunut
labratakkiin, vaikka minua ei ole näkynyt siellä koko päivänä. Syy,
jäätävä kylmyys, joka tuntuu vallanneen koko toimiston. Ovat ehkä
säästäneet ja laittaneet lämmityksen joululomalle, joka kait jatkuu
edelleen.
Taidan panostaa iltapäivällä jääkaapin valon
peittämiseen ja herkkujen naposteluun. Eikös se aina tällaiset kurjat
päivät korjaa jotenkin.
torstai, 4. tammikuu 2007
Kommentit