Eilen hilpeän hauskan viimoisen englannin tunnin jälkeen vietin loppuillan Pinoccio-nimisessä baarissa katsellen jalkapalloa ja turisten uuden sekä vanhan tuttavan kanssa. Tämä tuoreempi tapaus, innokas jalkapalloilija, oli muuttanut Würreen noin kuukausi sitten ja työskentelee täällä it-alalla, ja oli siis etsiskellyt meitä paikallisia suomalaisia. Toinen nuori mies kuului taas tuttuun suomalaiseen opiskelijapoppooseen. Saivat nyt ainakin vaihdettua numeroita ja lupasivat pitää yhteyttä. Lisäksi suunniteltiin, että jos tutulla suomalaispoppoolla järkättäis jotain ohjelmaan lähtöni kunniaksi, mukavaa.

Törmäsimme myös Bill Cosbyn näköiseen tyyppiin, nimi oli kuitenkin Joe. Todella hauska ja hupaisa, small-talkin huipputaitaja. Itsellä oli ihan vaikeuksia keksiä jotain sanottavaa kaiken sen höpinän keskellä.

Mutta nyt ollaan taas töissä. Toiseksi viimeistä duunipäivää viedään. Päätä särkee ja olen yrittänyt latoa papereita kasoihin, mitä haluan itselleni ja mikä jää saksaan ja mistä pitää ottaa kopiot. Lisäksi olen pinonnut kasan näytteitä, jotka haluan itselleni. Postipaketti pitää sittenkin lähettää.

Vähän itseasiassa jänskättää että mahtuuko ne mun kaikki tavarat siihen hevosenkokoiseen matkalaukkuuni. Taidan ihan varmuuden vuoksi kokeilla sitä vielä tänä iltana. Voi sitten sumplia sitä mahdollisten pakettien lähettämistä huomenna.