Viimeinen työpäivä. Avainten ja kulkukortin palautus, virallisuuksien hoitamista tai päättämistä, parit nimmarit ja ympäri instituuttia ravaamista. Lounaan päätteeksi tarjosin vähän kakkua ja muuta herkkua. Kollega kysyi, että onko kakku nyt oikein suomalaista. Nolona vastasin että nyt ei ole suomalaista kakkua kyllä, että ihan paikallista. Siihen toinen kollega, että eikun se on finished-kakkua. Ehe ehe. Lisäksi ruinasin muutamalta vielä koti- ja sähköpostiosoitteita, jos vaikka joulukorttia ja muita kuulumisia silloin tällöin.

Sain pienen paketinkin koko työpoppoolta. Würzburg-kirjan, paikallista teetä ja kortin porukan yhteiskuvalla ja nimmareilla. Meinas tippa ihan tulla linssiin. Sain kuitenkin pidäteltyä. Lopuksi vielä kauniita sanoja ja kiitoksia puolesta vuodesta, haleja ja kädenpuristuksia. Oli mukava puolivuotta, vaikka alku on aina alku. Toivotaan, että tulee yhteisiä projekteja jatkossakin niin voi tulla taas käylähtämään.

Nyt siis tarkoituksena laittaa tää kämppä siistiksi ja viettää aikaa terassilla jos toisella. Niin ja sitten se pakkaus. Matkalaukku makaa tällä hetkellä keskellä olohuoneen lattiaa odottavan näköisenä. Luulisin että kaikki mahtuu kyllä, mutta että mitä se painaa loppujen lopuksi on mielenkiintoinen kysymys. Täytyy laittaa painavimmat kirjat pikkureppuun käsimatkatavaraksi, eit kait ne sitä punnitse.