Elokuvan kukkia&sidontaa tapaan, se vaan poksahti.

Labrassa häärätään normaaliin tapaan. Punnitsen ja sekoittelen aineita salaisen reseptin mukaan. Tarkkaa puuhaa. Purnukoita on melkein kymmenen. Pitää keskittyä, että oikeat aineet menevät oikeisiin purnukoihin, ja mielellään lappuuni kirjoittaman lukeman verran. Purnukoita on niin paljon, että siirrän osan viereiseen vetokaappiin surisemaan.

Sitten se vaan poksahti.

Kaikki ihmettelevät vetkokaapista tullutta ääntä. Menemme kurkkaamaan varovasti vetokaapin pleksilasin läpi kurotellen. Yksi purnukoista on ilman korkkia ja kuplii vallattomana. Ensimmäisenä ihmettelen, että miten moinen reaktio. Olenko sittenkään käyttänyt oikeita aineita, sillä niiden ei pitäisi reagoida noin. Kollegani kuitenkin toteaa sekoittimen lämpölevyn olevan päällä. Litkuni siis vain kiehuu. Höyrystyneet kaasut poksauttavat korkin pois paikaltaan. Onneksi korkissa ei ollut kierteitä. Korkkia ei löydy, minneköhän se poksahti?

Elokuvan kukkia&sidontaa se-vaan-poksahti-kohtaus ei haihdu mielestäni. Hihittelen yksikseni loppupäivän.