Elokuvan kukkia&sidontaa tapaan, se vaan poksahti.
Labrassa häärätään normaaliin tapaan. Punnitsen ja sekoittelen aineita
salaisen reseptin mukaan. Tarkkaa puuhaa. Purnukoita on melkein
kymmenen. Pitää keskittyä, että oikeat aineet menevät oikeisiin
purnukoihin, ja mielellään lappuuni kirjoittaman lukeman verran.
Purnukoita on niin paljon, että siirrän osan viereiseen vetokaappiin
surisemaan.
Sitten se vaan poksahti.
Kaikki
ihmettelevät vetkokaapista tullutta ääntä. Menemme kurkkaamaan
varovasti vetokaapin pleksilasin läpi kurotellen. Yksi purnukoista on
ilman korkkia ja kuplii vallattomana. Ensimmäisenä ihmettelen, että
miten moinen reaktio. Olenko sittenkään käyttänyt oikeita aineita,
sillä niiden ei pitäisi reagoida noin. Kollegani kuitenkin toteaa
sekoittimen lämpölevyn olevan päällä. Litkuni siis vain kiehuu.
Höyrystyneet kaasut poksauttavat korkin pois paikaltaan. Onneksi
korkissa ei ollut kierteitä. Korkkia ei löydy, minneköhän se poksahti?
Elokuvan kukkia&sidontaa se-vaan-poksahti-kohtaus ei haihdu mielestäni. Hihittelen yksikseni loppupäivän.
tiistai, 19. joulukuu 2006
Kommentit