Ensin on ongelmana löytää häävaatteet ja nyt on ongelmana pakata ne rinkkaan niin, että olisivat edes jotenkin suorassa kun otan ne pois sieltä. Eivät kuitenkaan käsittele rinkkaani erityisen varovasti, vaikka liimaisinkin rinkan täyteen särkyvää!-tarroja. Pakkasin myös muutamia jo-varmasti-tarpeettomiksi-havaittuja vaatteita ja tavaroita. Lisäksi olen päättänyt investoida jos tulee jotain äärimmäisen hälyttävää tarvetta. Kamalin skenaario olisi, että rinkkani eksyisi jossain Frankfurtin kentällä ja siis häävaatteet siinä samalla. Olisi aikas mielenkiintoista etsiä jotain korvaavaa lauantai aamuna "pikku"paniikissa. Mutta eihän minulle nyt niin voi käydä (koputtaa pöytää varmuuden vuoksi useamman kerran).

Eli meikä on tosiaan nyt häihin lähdössä. Vaatteet päätin ajatella käytännönläheisesti ja samalla miettien Suomen sääoloja = kylmä! Joten ehkä vähän tylsä, mutta kovin siisti housu-pikkutakki-linja. Käytännöllistä myös siinä mielessä, että häihin mennään junalla ja paluu on sitten joskus aamuyöstä kuin myös junalla, joten voi röhnöttää penkissään paluumatkalla puolitorkuksissa ilman kummempia huolia vaatteiden säädyllisestä asennosta.

Häälahjakaan ei tuottanut juurikaan ongelmia, kun homma hoitui tarkan optimoinnin tuloksena mietityn rahasumman siirtämisenä hääparin tilille. Viimoiset 2 senttiä laitettiin vain meikäläisen ihastuksesta täkäläisiä pikkusenttejä kohtaan. Tästä voisin kertoa enemmänkin, mutta taitaa yöunet mennä siinä samalla, että joku toinen kerta.

Ja vielä kun kulta pongasi ah-ihanan hääkortin sydämenmuotoisinen pumpulipuineen ja hempeine hääpareineen. Ja mikä parasta, kortista löytyi runokin valmiina, joten ei tarvitse minun alkaa väkisin vääntämään, kun ei tuo runosuoni tunnu nyt niin pulppuavan. Armoton yritys siirtää kaikki kirjallinen tuotos artikkelin suuntaan. Kuten varmaan huomaatte.