Viimeiset kesän merireissut järkättiin perinteisesti Suomenlahdelle, ensimmäinen mukava matalat-reissu, jolloin sukelluskohteita löytyi kaikentasoisille, ja toinen myös ihan jees keskisyvät. Huomannette pienen katkeruuden maistuvan tuosta toisesta reissusta. Noo, meikäläinen kun ei sitten sillä kertaa oikein kestänyt suurempia myrskyn jälkimaininkeja ja jäi trimix-keikka meikäläiseltä väliin. Niimpä, olisi ollut tämän vuoden ensimmäinen mahdollisuus ja meikä päätti sitten kuitenkin ruokkia kaloja, prkl. Täytyy nyt vaan toivoa, että kiireisestä syksystä huolimatta moiseen sukellukseen tulisi vielä mahdollisuus. Kuitenkin varmuutta ja käytännön treeniä on tullut jo aika hyvin sitten saksan reissun. Täytynee vissiin hommata oma kumppari, niin voisi mennä kurkkaamaan näsijärven mutapohjaa 60 metrissä, jee (mutisee hiljaa itsekseen).

Mutta muuten reissujen sukellukset menivät kohtuu mukavasti. Kevyttä harrastelua ja uusia sukelluspareja. Kuulunkin nykyään porukkaan nimeltä penetytöt. Tämän parivaljakon nimestä voipi päätellä, että hylky kun hylky niin sisälle pitää päästä. Ja vaikka hylky olisikin ollut puuta, oli pukumme yltä päältä ruosteessa. (Tämä hoidettiin salaa tukialuksen ankkuriketjulla). Joten rispekti senkun kasvoi. Hienojen hylkyjen lisäksi meri oli molemmilla kerroilla täynnä meduusoja. En ole moista joukkoryntäystä nähnytkään. Hyvä ettei regu tippunut suusta kun sitä ihmetteli.

Mutta nyt tuli tämä flunssa ja röörit on tukossa. Että ei taitaisi onnata nytkään syvemmät sukellukset. Masentavaa. No onneksi voi käyttää ajan hyödyksi paffilaatikoita täyttäessä ja pölyjä pyyhkiessä samalla jatkuvalla soitolla aivastellen. Johtuneeko sitten pölystä vaiko itse taudista. Syvempiä odotellessa...