Rohkeasti astelin itsevarman näköisenä altaan reunalle, räkäisin maskiini, huuhtaisin ja laitoin naamalle. Snorkkeli suuhun ja menoksi. Vedin ensin pari kierrosta lämmittelyä. Sitten 25 metrin sukellus pari kertaa. Tuo tuntuu jo paljon helpommalta, ilman isompia lämmittelyjäkin. Lisäkis vaan köllöttelin pohjalla, yritin saada itselleni sitä rentouden tunnetta. Olen huomannut, että aina suoritusta tehdessä sitä kadottaa tuon rentouden, jonnekin, ja sitten jo 10 sekunnin pidätys tuntuu tuskastuttavalta. Rentoustreenejä siis, veden alla on ihan mukava ja rento olla vaikka mitä teksi -ajatus pitää saada takaraivoon.

Tämän jälkeen aloin räpiköidä tuttua kilometrin matkaa. Huomasin kuinka yksi hallivalvoja tiiraili jotenkin kummasti minua ja käveli allasta ympäri. Ajattelin, että jaahas, nyt tulee maskin vaihto uimalaseihin. Yritin taktisesti olla aina altaan toisessa päässä kuin allasvalvoja. Mutta siinä sitten ote herpaantui ja valvojanuorukainen sai minut kiinni. Tuli kysyvä ilme kasvoilla lähemmäksi ja alkoi selittää jotain saksaksi. Otin maskin pois jo suosiolla, kuin luovuttaakseni, ja siksi että nenä kiinni on vaikea puhua ilman honottamista. Ehdotin valvojalle kielen vaihtamista minulle paremmin ymmärrettävään muotoon. Pahoitellen ensin omaa englanninkielen taitoaan, heppu kuitenkin yllättäen kysyi haluaisinko pari vinkkiä uintitekniikkaani. Että joko näytin epätoivoiselta räpiköijältä, että tuota on pakko neuvoa, tai sitten hyvin pro:lta, jota kannattaisi neuvoa. Valitsen itse tämän jälkimmäisen . Hölmistyneenä nyökytin päätäni ja jäin odottamaan neuvoja. Vapaauinnin potkuun ja käsivetoihin sain muutaman parannusehdotuksen ja hymyn kaupan päälle. Lupasin yrittää vinkkejä. Ja piru vie, sehän toimi. Vauhtia tuli hurjasti lisää. Nyt ei ole ainakaan tekniikasta kiinni meikäläisen kuntotestit, kuntoa tosin voi vielä kohentaa.

Mutta ei voi kuin sanoa iso kiitos tälle uimahallin valvojalle. Harvemmin tulee näin aktiivista ja ystävällistä porukkaa vastaan.