Rohkeasti
astelin itsevarman näköisenä altaan reunalle, räkäisin maskiini,
huuhtaisin ja laitoin naamalle. Snorkkeli suuhun ja menoksi. Vedin
ensin pari kierrosta lämmittelyä. Sitten 25 metrin sukellus pari
kertaa. Tuo tuntuu jo paljon helpommalta, ilman isompia
lämmittelyjäkin. Lisäkis vaan köllöttelin pohjalla, yritin saada
itselleni sitä rentouden tunnetta. Olen huomannut, että aina suoritusta
tehdessä sitä kadottaa tuon rentouden, jonnekin, ja sitten jo 10
sekunnin pidätys tuntuu tuskastuttavalta. Rentoustreenejä siis, veden
alla on ihan mukava ja rento olla vaikka mitä teksi -ajatus pitää saada
takaraivoon.
Tämän jälkeen aloin räpiköidä tuttua kilometrin
matkaa. Huomasin kuinka yksi hallivalvoja tiiraili jotenkin kummasti
minua ja käveli allasta ympäri. Ajattelin, että jaahas, nyt tulee
maskin vaihto uimalaseihin. Yritin taktisesti olla aina altaan toisessa
päässä kuin allasvalvoja. Mutta siinä sitten ote herpaantui ja
valvojanuorukainen sai minut kiinni. Tuli kysyvä ilme kasvoilla
lähemmäksi ja alkoi selittää jotain saksaksi. Otin maskin pois jo
suosiolla, kuin luovuttaakseni, ja siksi että nenä kiinni on vaikea
puhua ilman honottamista. Ehdotin valvojalle kielen vaihtamista minulle
paremmin ymmärrettävään muotoon. Pahoitellen ensin omaa englanninkielen
taitoaan, heppu kuitenkin yllättäen kysyi haluaisinko pari vinkkiä
uintitekniikkaani. Että joko näytin epätoivoiselta räpiköijältä, että
tuota on pakko neuvoa, tai sitten hyvin pro:lta, jota kannattaisi
neuvoa. Valitsen itse tämän jälkimmäisen . Hölmistyneenä nyökytin
päätäni ja jäin odottamaan neuvoja. Vapaauinnin potkuun ja käsivetoihin
sain muutaman parannusehdotuksen ja hymyn kaupan päälle. Lupasin
yrittää vinkkejä. Ja piru vie, sehän toimi. Vauhtia tuli hurjasti
lisää. Nyt ei ole ainakaan tekniikasta kiinni meikäläisen kuntotestit,
kuntoa tosin voi vielä kohentaa.
Mutta ei voi kuin sanoa iso
kiitos tälle uimahallin valvojalle. Harvemmin tulee näin aktiivista ja
ystävällistä porukkaa vastaan.
keskiviikko, 14. helmikuu 2007
Kommentit