Kiirettä pitää edelleen. Siksi taitaa tämä kirjoittelukin vähän kokea puutostiloja. Kalenteri kun pullottaa niin virka- kuin vapaa-ajallakin. Mikä kyllä minusta on vain positiivinen asia. Ei ole oikein edes ehtinyt ajatella, että miltäs nyt tuntuu. Siis kun on palannut takaisin suomeen, kotiin ja vanhojen työkamujen pariin. Tiedä sitten pitäisikö sitä enemmän pohdiskella...

Viimeviikonloppu meni kuitenkin kiipeilyasioita mietiskellen. Lisäksi saimme perheeseemme toisen menopelin, joka taas helpottaa elämää huomattavasti. Sukelluskamojen roudaus nyt pääasiallisena kohteena.

Maanantaina vedin mukavan lenkin, seksytrikoissa tietenkin. Oikeastaan keli on sopivan viileä moisten käyttöön. Puolen tunnin ripeä pyrähdys tuntui ihan hyvältä, kun ensin oli pähkinyt päänsä kipeäksi sukellustaulukoita. Niitä sitten yritin opettaa taas mahdollisimman selkeästi tuleville sukeltajille. Toivotaan että uppos. Toisaalta kysyessäni asioiden selkeyttä, oppilaat tuntuivat sukeutuvan itseensä ja piiloutuvan kirjojensa taakse. Mitä se sitten kertookaan.

Nyt olisi tarkoitus siivota tätä kämppää. Itseä kun alkaa nyppiä tämä tavaroiden paljous. Vessaan halutessa siirretään vähintään yhtä dekopulloa ja pytyllä istuessä kuivapuvun saappaan kolisee niskassa. Jos ruokapöydässä haluaa syödä, tökkivät regunletkut nenään ja tietokoneen tunkevat perunoiden joukkoon tai voileivän väliin. Iltalamppuna HIDi on tosin ihan kätevä, mutta hakut ja jääraudat nipistelevät jalkapohjissa. Taidan mennä taas etuovelle vilkuilemaan vaihtoehtoja.