Nyt olis viimoinen vapaa viikonloppu, tai siis sellainen, jolle ei ole mitään etukäteissuunnitelmia, hetkeen. Seuraava viikonloppu Münchenissa, jota odotan kovin innolla, ja sitä seuraava sukelluskurssilla Suomessa. Joten ryhtykäämme taistelusuunnitelma-lauantai-ilta pariin.

Olen jo nyt ylittänyt itseni. Nukuin hyvin, söin aamiaisen ja tiskasin! No se kyllä vaati taustamusiikkia ja epämääräisiä tassiaskelia ja lantionhytkytystä, että edes voi kuvitella ryhtyväni hommaan. Tiskivuori oli kasvanut hieman. Häpeillen nyt tunnustan tiskanneeni viimeksi ennen joulua. No pikkuhuuhtelu on usein riittänyt, mielestäni.

Takaisin suunitelmaan. Päivän urheiluosuuden olen päättänyt suorittaa uima-altaassa. Siis ensin se piinaava 25 metriä. Ja vaikka kuinka pahalta tuntuisi, nyt ei anneta sen häiritä. Sitten rivakat 1000 metriä päälle. Täytyy vielä vähän tehdä nestetankkausta ennen lähtöä. Hörps siis.

Uima-altaasta päästyäni ja toivottavasti sukat jalassa, annan itselleni mennä nälkäisenä kauppaan ja ostaa illaksi jotain herkkua. Sitten kaunistautumaan. Vähän räpsytysväriä ja sitä tuntee itsensä jo paljon kauniimmaksi, tai näin voi ainakin antaa itsensä kuvitella. Tukka kiharalle, ja se kyllä menee ihan itsekseenkin. Ja sitten käyn valmistamaan itseäni urhealle kierrokselle Würzburgin keskustan kuppiloihin. Tämä siis tarkoittaa ihanan kuivan omenasiiderin nauttimista, jonka roudasin joululoman jälkeen tänne, ja ehkä muutaman oluen siemailua sekä, mesetystä kavereiden kanssa. Tiedossa henkisiä keskusteluja ystäväni synttäriseurueen jäsenien kanssa, toivottavasti.

Ja kun olen tarpeeksi puheliaalla tuulella suuntaan matkani naapurikuppilaan. Kynnystä madaltaa se, että olen käynyt paikassa ennenkin ja se on lähes ulko-oveani vastapäätä, plus että paikka on aivan main-joen varrella, josta on ihan hyvät näkymät.

Ja sitten. Katsotaan mitä ilta tuo tullessaan.