jotka
vaikuttavat meikäläisen viihtyvyyteen saksassa. Olen miettinyt tätä nyt
pari päivää ja luulen saaneeni ainakin jotain irti aatoksistani.
Ensimmäinen ja varmaan suurin tekijä on kieli. En ole saksaa kovin
paljon opiskellut, joten se ei kauhean hyvin luonnistu. Lisäksi
paikallinen murre tai slangi sekä todella nopea ulosanti eivät auta
meikäläisen tilannetta. No arkirutiinit sujuu jo ihan hyvin, kun on
hommaan tottunut. Mutta se, että juttelisi niitä näitä saksaksi jonkun
kanssa, ei, ei onnistu. Myös ulkomaalaiset opiskelijat puhuvat saksaa,
sitähän suurin osa tänne on tullut opiskelemaan ja lisäksi saksa sujuu
monelta paremmin kuin englanti. Itse sitten olen tuntenut itseni hieman
ulkopuoliseksi sönköttäessäni ja näin asia on aika pahasti
ahdistanutkin. Tämä on siis vaikuttanut paljon syntyviin sosiaalisiin
suhteisiin ja muutenkin kavereiden löytämiseen. Joten eilen illalla
päätin, että asia on nyt sitten vaan voi-voi. Toki on ihan hauska
opiskella kieltä ja ehkä jonain päivänä se kunnolla hallitakin, mutta
nyt en ota asiasta ressiä. Ja kyllä helpotti.
Toinen asia
on kaikenlainen tekeminen. Jos ei ole tekemistä, sitä makaa sohvalla ja
tuijottaa apaattisesti töllöä ja miettii kamalia tai mukavia, riippuen
olotilasta. Omien aktiivisempien harrastuksien osalta nyt näyttää
kuitenkin siltä, että puolen vuoden erätaukoa ei voi välttää, joten on
keksittävä jotain muuta. Siispä käyn lenkillä ja ramppaan näitä
ylämäkiä liian usein motivaattorini Mont Blancin huippu silmissäni
kiiluen. Päätin myös järjestää itselleni omatoimiviikonloppureissuja.
Katsotaan nyt sitten mistä itseni löydän. Tiedossa siis matkaoppaiden
selaamista.
Kolmas tärkeä viihtyvyyden tekijä on muut
immeiset. Sosiaalinen elämä. Kielen takia kontaktit ovat jääneet kait
vähän vähemmälle. Tosin oma aktiivisuuteni asian suhteen on ollut myös
heikonlainen. Joten eikun potkimaan itseä persuuksille ja sopimaan
treffejä. Ja joskos sitä vielä pääsisi jollekin opiskelijareissulle
mukaan, ennen kun opiskelijat häipyvät kotinummille lukukauden
päättyessä.
tiistai, 16. tammikuu 2007
Kommentit