jotka vaikuttavat meikäläisen viihtyvyyteen saksassa. Olen miettinyt tätä nyt pari päivää ja luulen saaneeni ainakin jotain irti aatoksistani.

Ensimmäinen ja varmaan suurin tekijä on kieli. En ole saksaa kovin paljon opiskellut, joten se ei kauhean hyvin luonnistu. Lisäksi paikallinen murre tai slangi sekä todella nopea ulosanti eivät auta meikäläisen tilannetta. No arkirutiinit sujuu jo ihan hyvin, kun on hommaan tottunut. Mutta se, että juttelisi niitä näitä saksaksi jonkun kanssa, ei, ei onnistu. Myös ulkomaalaiset opiskelijat puhuvat saksaa, sitähän suurin osa tänne on tullut opiskelemaan ja lisäksi saksa sujuu monelta paremmin kuin englanti. Itse sitten olen tuntenut itseni hieman ulkopuoliseksi sönköttäessäni ja näin asia on aika pahasti ahdistanutkin. Tämä on siis vaikuttanut paljon syntyviin sosiaalisiin suhteisiin ja muutenkin kavereiden löytämiseen. Joten eilen illalla päätin, että asia on nyt sitten vaan voi-voi. Toki on ihan hauska opiskella kieltä ja ehkä jonain päivänä se kunnolla hallitakin, mutta nyt en ota asiasta ressiä. Ja kyllä helpotti.

Toinen asia on kaikenlainen tekeminen. Jos ei ole tekemistä, sitä makaa sohvalla ja tuijottaa apaattisesti töllöä ja miettii kamalia tai mukavia, riippuen olotilasta. Omien aktiivisempien harrastuksien osalta nyt näyttää kuitenkin siltä, että puolen vuoden erätaukoa ei voi välttää, joten on keksittävä jotain muuta. Siispä käyn lenkillä ja ramppaan näitä ylämäkiä liian usein motivaattorini Mont Blancin huippu silmissäni kiiluen. Päätin myös järjestää itselleni omatoimiviikonloppureissuja. Katsotaan nyt sitten mistä itseni löydän. Tiedossa siis matkaoppaiden selaamista.

Kolmas tärkeä viihtyvyyden tekijä on muut immeiset. Sosiaalinen elämä. Kielen takia kontaktit ovat jääneet kait vähän vähemmälle. Tosin oma aktiivisuuteni asian suhteen on ollut myös heikonlainen. Joten eikun potkimaan itseä persuuksille ja sopimaan treffejä. Ja joskos sitä vielä pääsisi jollekin opiskelijareissulle mukaan, ennen kun opiskelijat häipyvät kotinummille lukukauden päättyessä.