Viikonloppu sujui apaattisesti, mutta kohtuu urheilullisesti. Perjantaina varauduin lauantain pyhäpäivään ja sunnuntaihin käylähtämällä kaupoilla. Reissulta käteen jäi pullollinen kylpyvaahtoa, jossa luvattiin rentouttavaa ja ihoa hellivää kylpyä sekä tietysti säkenöivää lopputulosta, kasvonaamioita, kosteuttavaa ja jotain ekstravitamiineja sisältävää, palapeli, kylläkin vain 500 palan versio, mutta ajattelin että pahimman hetkellä vetää ajatukset pois pahimmasta ja aiheuttaa hillitöntä riippuvuutta, sekä tietysti sapuskat(=karkkia, limua ja sipsejä) selvitäkseni viikonlopun yli. Kauppareissun jälkeen sain vielä irti itsestäni noin tunnin mittaisen iltakävelyn. Ylämäkitreeniä vanhalla reitillä, joka muodostui yllättävän jännittäväksi, sillä en muistanut, että osassa reittiä ei ollutkaan katuvaloja. Jouduin jättämään jopa musiikin  hetkeksi, kun vainoharhaisena kuuntelin taustaani puskissa vaanivien raiskaajien takia. Kämpille päästyäni, selvisin kuin selvisinkin hengissä, tyydyin kuitenkin vain suihkuun, kylpy jätetään rauhallisempaan hetkeen. Ja niinihanat ystävät jaksoivat illan rupatella niitä näitä, mikä aina piristää mieltä.

Lauantaina nukuin kohtuu pitkään ja aamu venyi netin äärellä, kunnes sain itsestäni iltapäivällä niin paljon irti,  että pistin taas windstopperit jalkaan, sykemittari rintaan ja kuulokkeet korville. Eikun lenkille. Ikkunasta loistava valoisuus kuitenkin hämäsi ja jouduin jättämään lenkin vain tuntiin, kun vesisumuna alkanut sade muuttui kuin-ämpäristä-olisi-kaadettu-versioksi. Pinnistelin varpaat jo hieman kosteina kuitenkin sen verran, että yritin löytää netistä pongaamani boulderpaikan Löwenbrückenin lähellä. Paikkaa ei kuitenkaan vielä löytynyt, että pitää jatkaa etsintöjä aurinkoisempana päivänä, tai yrittää suomentaa tarkemmin se ohje, heh. Ja jos muuten jollain on hyviä kiipeilypaikkavinkkejä tästä lähistöltä, niin otetaan mielellään vastaan. Lenkin jälkeen sinne odotettuun kuumaan kylpyyn. Naamiot naamalle ja loikoilemaan, ah. Ilta rennosti taas netin äärellä.

Sunnuntai meni saman kaavan mukaan. Päivällä ei satanut, joten ylämäkitreeni venyi pariin tuntiin. Sunnuntaina mäkien päällä tönöttävien linnojen ja kirkkojen ympärillä hääräili melkein häiriöksi asti turisteja ja muita tiirailijoita. Onhan se noloa jos mukulakivipolulla jo hyvään ikään ehtinyt naisimmeinen painelisi korkkareillaan tiukkaa ylämäkeä meikäläisen, lenkkareilla ja verkkareilla varustettuna, ohitse. Olin siis yksi ihmettelemisen kohde, punanaamainen hikoileva suomalainen. Toivottavasti kansalaisuutta ei voinut todeta ulkonäöstä. Reissulla tein kuitenkin uusia hyödyllisiäkin löytöjä, kuten uuden(=mitä en ollut vielä huomannut) lidlin, hervottoman kokoisen perunapellon, lähimmän lasikierrätyspisteen (lasipullovuori siis saatta sittenkin kadota keittiön nurkasta egologisesti) ja puru(=kivikko-muta)rataverkoston läheisestä isommasta metsästä, jossa yksi reitti oli jopa 21 kilsan pituinen.  Kylpy on luksusta ja näin annoin sen olla vain hätätilanteita varten, joten suihkun kautta palapelin kimppuun. Tällä kertaa vaativuutta lisäsi kuvan mustavalkoisuus. Palapelin teolla yritin karkoittaa mielestäni maanantaina odottavaa saksan kielen kurssia, jonne tekee mieli yhtä paljon kuin kissan mieli uimaan. Motivaatio huipussaan siis.