Kahvitunnilla olen oppinut jo jonkin verran pysymään labraväen juttujen perässä. Pongataan siis aiheen pääsana, kuten tänään oli miehet, ja sitten tulkitaan intensiivisesti kertojien ilmeitä. No, tulkintavirheitä saattaa tulla, mutta mitä sen väliä.

Puheen aiheena olivat siis löysät, mitään aikaansaamattomat, nössöt miehet, jotka ärsyttävät suunnattomasti naispuoleisia laborattejamme. Heitä lisäksi huolestuttaa se, että näistä samoisista tyypeitä vielä jonain päivänä tulee heidän esimiehiään. Tästä voi siis päätellä myös ehkä hieman yleistäen, että saksalainen nainen haluaa mieheltään määrätietoisuutta, asennetta, vankkoja mielipiteitä ja päättäväisyyttä. En voi itselleni mitään, mutta mielestäni nämä ovat melko saksalaismaisia piirteitä.

Toisaalta kun ajattelee, että tämä kahvipöytäkeskustelu alkoi siitä, että nuorehko tutkijanalku naapurirakennuksesta halusi fiksusti kysyä saako hän käyttää mittalaitetta labrassamme silloin ja silloin, sekä ilmoittaa taukonsa ja kyselee mieltään askarruttavia kysymyksiään laboranteilta, niin onko se sittenkään nössöyden merkki. No tässä tapauksessa äänen sävy, ilmeet ja muu olemus saattavat vaikuttaa voimakkaasti mielipiteisiin.