Mikä mukavampaa, kuin aamulla lämpimän peiton alla pohdiskellen töihin lähtemistä, kuulee tutun puhelimen pirinän. Pistää hymyilyttämään. Kultahan se siellä jo aamutuimaan leperteli ihania, kuten kunnon ystävänpäivään mielestäni kuuluu. Oikein ihana yllätys.

Mukavan työpäivän jälkeen, työkaverit tyytyväisenä johdattivat minut instituutin järjestämälle englanninkielen keskustelukurssille. Olivat jo viikon asiasta puhuneet ja meikäläistä vängänneet mukaan. Ja mikä olisikaan ollut hauskempi tapa viettää iltapivää, kun sai nauraa ihan kippurassa ja vedet silmissä, englannin kielen kiemuroita, hauskoja tarinoita ja vinkeitä ilmeitä. Taidan osallistua jatkossakin. Ja saattaa sitä siinä sivussa oppiakin jotain uutta.

Mutta muutakin mukavaa päivään kuuluu. Tämä itseasiassa tuli jo eilen illalla, mutta enivei. Saimme pyynnön ryhtyä pienelle lapsukaiselle kummiksi. Todella yllärinä tullut pyyntö, mutta sitäkin ilahduttavampi. Ja tokihan minä moisen kunnian. Ei minusta kovin hengelliseksi kummiksi välttämättä, mutta kovin tukena ja turvana yritän olla parhaani mukaan. Ja tietysti pitää nuorelle tulokkaalle ne pikkupaheet opettaa heti kun vanhempien silmä välttää (kuiskaa hiljaa).