Heräämisestä
suoriuduttiin taas äärimmäisen pitkällä vatvomisella. Vielä ihan
pikkasen aikaa, torkku, ihan vähän vielä, torkku, vielä 10 minuuttia,
herätyksen siirto, ihan pikkuriikkisen, torkku, jne. No olin silti jo
kahdeksan aikaan töissä. Meikäläinen siis ei ole käytännössä saanut
siirrettyä näiden neljän kuukauden aikana vielä rytmiään paikalliseksi.
Töissä vähän väsynyttä, mutta sain kuitenkin kohtuu hyvin hommia
aikaiseksi. Tosin artikkelini, jonka alkuversion lupasin pomolle viikon
loppuun mennessä, ei edistynyt sanallakaan. Onhan tässä vielä neljä
päivää aikaa. Ja toiseksi se olisi ollut vähän hankalaakin, kun uusin
versio on muistitikulla, jonka unohdin kämpälle.
Iltapäivä oli ihan tuskaa. Ilmeisesti oman puljun koneissa, suomen
päässä, oli jotain häikkää, kun sähköposti ei toiminut. Siis ihan
hirveetä. Olen siis riippuvainen siitäkin. No käytännössä tätä katkosta
taisi olla sellaiset reilu puolituntia, mutta se tuntui paljon
pidemmältä ajalta. Huonetoverin kanssa juteltiinkin, että miten sitä
oikein tultiinkaan ennen toimeen ilman sähköpostia, tai kännykkää.
Mukavaa iltapäivän ratoksi jutella ja muistella kauheasti kaikkea
vanhaa.
maanantai, 5. maaliskuu 2007
Kommentit