Heräämisestä suoriuduttiin taas äärimmäisen pitkällä vatvomisella. Vielä ihan pikkasen aikaa, torkku, ihan vähän vielä, torkku, vielä 10 minuuttia, herätyksen siirto, ihan pikkuriikkisen, torkku, jne. No olin silti jo kahdeksan aikaan töissä. Meikäläinen siis ei ole käytännössä saanut siirrettyä näiden neljän kuukauden aikana vielä rytmiään paikalliseksi.

Töissä vähän väsynyttä, mutta sain kuitenkin kohtuu hyvin hommia aikaiseksi. Tosin artikkelini, jonka alkuversion lupasin pomolle viikon loppuun mennessä, ei edistynyt sanallakaan. Onhan tässä vielä neljä päivää aikaa. Ja toiseksi se olisi ollut vähän hankalaakin, kun uusin versio on muistitikulla, jonka unohdin kämpälle.

Iltapäivä oli ihan tuskaa. Ilmeisesti oman puljun koneissa, suomen päässä, oli jotain häikkää, kun sähköposti ei toiminut. Siis ihan hirveetä. Olen siis riippuvainen siitäkin. No käytännössä tätä katkosta taisi olla sellaiset reilu puolituntia, mutta se tuntui paljon pidemmältä ajalta. Huonetoverin kanssa juteltiinkin, että miten sitä oikein tultiinkaan ennen toimeen ilman sähköpostia, tai kännykkää. Mukavaa iltapäivän ratoksi jutella ja muistella kauheasti kaikkea vanhaa.