Juu, minä olen sellainen. Ihan oikeasti. Ainakin täällä saksassa.
Eilen työhuoneessani oleva printteri ei sanonut mitään. Huonetoverini
huokaili ja tuskaili, paineli nappuloita printteristä ja omalta
koneeltaan, huokaili ja tuskaili ja taas paineli nappuloita, kurkki
printterin sisään ja lopuksi pari saksalainen reipas kirosana. Minä
menin ja nappasin johdon seinästä ja tökkäsin takaisin. Printteri
toimii jälleen.
Huonetoveristani alkoi taas kuulua
ihmeellistä huokailua ja jupinaa tänään iltapäivällä. Kone valitti
väärää salasanaa. Huokailuja ja uusia naputteluyrityksiä. Sitten
lopulta siirtyi englantiin ja huokaili ja valitti. Hän ei millään olisi
halunnut soittaa atk-tukeen sille niin epämiellyttävälle ja
epäystävälliselle naiselle. Huokailua ja kirosanoja (kohta alan olla
saksan kielen mestari). Nousen tuoliltani ja totean Capslockin olevan
päällä. Kone tunnistaa oikean salasanan. Ihanaa että olet olemassa
-kommentteja ja kiittelyä.
Eikö tämän puljun väelle ole koskaan kerrottu tietokoneiden ja printtereiden perusominaisuuksista?
tiistai, 6. maaliskuu 2007
Kommentit