Tuntuu ihan
hyvältä näin reilun kuukauden jälkeen huomata, että tästä voi tullakin
jotain. Kuuden kuukauden duunijaksossa, kun ei kauhean paljoa mitään
ylimääräisiä hääräillä, että saa aikaan kunnon kokonaisuuden, jota
sitten ehkä kehtaa joskus esitelläkin. Mutta eilen tuntui tosiaan
siltä. Ja vielä pomon kanssa asiaa ruodittuamme päädyimme mielestäni
oikein järkeviin ja mielenkiintoisiin loppupäätelmiin, sekä
jatkosuunnitelmiin. Joten voin jatkaa pakerrustani innostuneena.
---
Eilen kokeilin netistä löytämääni juoksuharrastuksen alottelijoille
tarkoitettua ohjelmaa. Homma vaikutti itseasiassa ihan mukavalta ja
ajattelin, että rennommalla aloituksella voisi saada jotain aikaankin.
Ohjelmassa ensimmäiset kaksi viikkoa tehdään kohtuu lyhyitä kävely- ja
juoksu-/hölkkälenkkejä kolme kertaa viikossa. Ja seuraavilla viikoilla
lenkin pituutta pidennetään 5 minuutin jaksoilla. Tein siis seuraavan
lenkin. Rivakkaa kävelyä 10 minuuttia, hölkkää 15 minuuttia ja 5
minuutiia taas kävelyä. Kävelyosuudella syke nousi maksimissaan 120
paikkeille ja hölkkää tein todella rauhalliseen tahtiin että sain
sykkeen pysymään alle 140. Eli matkaa ehti kertyä sellaiset 3,5
kilometrin luokkaa. Alku lämmittely tuntui mukavalta, lihakset alkoivat
hieman lämpenemään ja hölkkääminen sujui ongelmitta. Loppukävelyn sai
vetää todellaa tiukkaa tahtia ettei vilu päässyt yllättämään.
Katsotaan nyt jaksanko tehdä tätä touhua seuraavat kaksi viikkoa. Vähän
kyllä epäilyttää kun tuo joulu on jo ensiviikolla ja äidin sekä
anoppiehdokkaan herkuista ei saa kieltäytyä.
Ilmeisesti tarvitsen aina jonkinlaisen motivaattorin tähän
kuntoiluuni. Uintitreenit tulivat ohjelmaan, kun kuulin päässeni
sukelluskouluttaja kurssille ja nyt tämä lenkkeily, jota varmasti
piristän jatkossa ylämäkitreeneillä, lähti eilisestä ideasta, että jos
sitä ehkä voisi osallistua laskuvarjojääkärikillan jatkokurssille. Mt
Blancin valloittaminen ensi kesänä ei kuullosta ollenkaan huonolta
vaihtoehdolta tuhlata kesälomiaan.
perjantai, 15. joulukuu 2006
Kommentit