Tuntuu ihan hyvältä näin reilun kuukauden jälkeen huomata, että tästä voi tullakin jotain. Kuuden kuukauden duunijaksossa, kun ei kauhean paljoa mitään ylimääräisiä hääräillä, että saa aikaan kunnon kokonaisuuden, jota sitten ehkä kehtaa joskus esitelläkin. Mutta eilen tuntui tosiaan siltä. Ja vielä pomon kanssa asiaa ruodittuamme päädyimme mielestäni oikein järkeviin ja mielenkiintoisiin loppupäätelmiin, sekä jatkosuunnitelmiin. Joten voin jatkaa pakerrustani innostuneena.

 ---

Eilen kokeilin netistä löytämääni juoksuharrastuksen alottelijoille tarkoitettua ohjelmaa. Homma vaikutti itseasiassa ihan mukavalta ja ajattelin, että rennommalla aloituksella voisi saada jotain aikaankin. Ohjelmassa ensimmäiset kaksi viikkoa tehdään kohtuu lyhyitä kävely- ja juoksu-/hölkkälenkkejä kolme kertaa viikossa. Ja seuraavilla viikoilla lenkin pituutta pidennetään 5 minuutin jaksoilla. Tein siis seuraavan lenkin. Rivakkaa kävelyä 10 minuuttia, hölkkää 15 minuuttia ja 5 minuutiia taas kävelyä. Kävelyosuudella syke nousi maksimissaan 120 paikkeille ja hölkkää tein todella rauhalliseen tahtiin että sain sykkeen pysymään alle 140. Eli matkaa ehti kertyä sellaiset 3,5 kilometrin luokkaa. Alku lämmittely tuntui mukavalta, lihakset alkoivat hieman lämpenemään ja hölkkääminen sujui ongelmitta. Loppukävelyn sai vetää todellaa tiukkaa tahtia ettei vilu päässyt yllättämään.

Katsotaan nyt jaksanko tehdä tätä touhua seuraavat kaksi viikkoa. Vähän kyllä epäilyttää kun tuo joulu on jo ensiviikolla ja äidin sekä anoppiehdokkaan herkuista ei saa kieltäytyä.

Ilmeisesti tarvitsen aina jonkinlaisen motivaattorin tähän kuntoiluuni.  Uintitreenit tulivat ohjelmaan, kun kuulin päässeni sukelluskouluttaja kurssille ja nyt tämä lenkkeily, jota varmasti piristän jatkossa ylämäkitreeneillä, lähti eilisestä ideasta, että jos sitä ehkä voisi osallistua laskuvarjojääkärikillan jatkokurssille. Mt Blancin valloittaminen ensi kesänä ei kuullosta ollenkaan huonolta vaihtoehdolta tuhlata kesälomiaan.