Räpsin valokuvia
hienolla firman digikameralla. Arvatenkin kameran muisti ei piisaa
reilulle sadalle näytteelleni, jotka haluaisin tallentaa vähintään
muistoksi työstäni, ellei sitten satu oikein hienoa kuvaa, jonka voisi
laittaa myös tulevaan artikkeliini. Ja artikkeli on siis edeleen
lukemisen vaiheilla. Ainakaan pomo ei ole edes vinkannut siihen
suuntaan, että edistystä olisi tapahtunut. Pitäisikö mennä
ahdistelemaan?
Kuvat poistettiin kamerasta kollegan koneella. Yllätys yllätys omalle
koneelleni mennessäni sain todeta, ettei minulla ole oikeuksia
kyseiselle levylle tai kansiolle ollenkaan. Pitää siis mennä
ruikuttamaan jos hän viitsisiehtisi siirtämään ne jonnekin paremmin
saataville. Inhottaa ruinata aina joltain jotain, asian kun voisi ihan
hyvin itsekin tehdä, mutta systeemi mikä systeemi. Kaikki kuvat siis
kiertävät aina tämän hepun kautta. Kaippa hän on tähän huiman
vastuulliseen tehtävään joskus halunnut. Ihmetyttää vähän.
Mutta valokuvaaminen on ollut haastavaa. Miten otat kuvan läpinäkyvästä
kiiltäväpintaisesta näytteestä, niin että se näyttäisi ruudulla edes
vähän todellisuutta vastaavalta. Vaikka täällä firmassa puitteet on
tosin yritetty kuvan onnistumiseksi järjestää. Matta musta pinta
taustalla toimii yllättävän hyvin kulutusjälkien esiin saamiseksi.
Toivotaan, ettei tämän koneen ääreltä kuulla tuskaista huokausta kunhan
saan ottamani kuvat eteeni. Ei kyllä yhtään huvittaisi ottaa kuvia
uudelleen. Pidetään peukkuja.
torstai, 19. huhtikuu 2007
Kommentit