Tää on taas tällanen maanantai. Herätys epäinhimilliseen aikaan vartin yli kaksi. Matkalla ei juuri saanut nukuttua, lapset kun on ihanan pirteitä keskellä yötä ja jaksavat kysellä kaikenlaista ja jotkut naiset ovat sitten osanneet löytää rinnalleen miehen, joka kertoo heille keskellä yötä miten pitää olla ja elää kovaan ääneen samalla konjakkia ryystäen. Minä yritän purra huulta ja saada nukutuksi, kylläkin huonoin tuloksin.

Pääsin kuitenkin töihin kohtuu aijoissa. Sain jopa tehtyäkin jotain, ja oikein kaupassakin kävin, mutta kaikki toiminta tapahtuu kyllä umpisumussa. Onneksi ei ole osunut mitään kinkkisempää tehtävää tälle päivälle. Onneksi nää maanantait on nyt hetkeen ohitse.

Viikonloppuna sain siis tutustua ensimmäistä kertaa punapäiseen kummipoikaani. Ei sille taida mittään mahtaa, vauvat on ihania. Kastetilaisuuskin meni ihan kohtuu hyvin. Pientä huutoa siinä suoritettiin. Onneksi saimme lopulta vanhempien hyvät vinkin pikkuherran hiljentämiseksi. Ronski ote ja heilutus. Liike sen olla pitää. Unet tuntuivat olevan pop vähän väliä, kenen sylissä sitten sattuikin olemaan. Rankkaa tuollainen sukulaisten ja tuttavien viihdyttäminen. Söpöstelyyn tosin ei tarvittu muuta kuin ihan oma itsensä.

Viikonlopun kyläily oli hyödyllinen ja erittäin mukava myös siinä mielessä, että pääsin taas pitkästä aikaan seinälle. Jäätäkin ajateltiin mennä naputtelemaan, mutta hieman väärän informaation johdosta päädyimmekin sisäseinälle. Tosin mukavaa sekin. Käsissä tuntuu kivasti.