Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Torstai oli kaamea päivä ja kävin ajatuksella lisää-kidutusta lenkillä, ja mites muuten kun kovalla sykkeellä. No siinä juostessa vesisateessa väänsin sitten nilkkani yhdessä asfaltin reunassa. Perjantaina kävin vielä kevyellä ylämäkikävelyllä ja se tuntui ihan hyvältä, paitsi että jalka aina siloin tällöin ilmoitti olemassaolostaan, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi. Tänään aamulla jalka kuitenkin tuntui jo normaalissa kävelyssä, joten eikun lepopäivä ja geeliä koipeen.

Pahan päivän jälkeen olen saanut asiat pois systeemistäni kohtuu hyvin ja nyt sitten rentoudun teen ja perinneruuan eli suolaisen rinkelin kanssa. Ainakin kaupunkikatukuvassa sen voisi luokitella jo perinneruuaksi. Joten taidankin syödä tätä aivan väärässä paikassa.