Nyt tuntuu siltä, että voisi vähän ruotia tätä muuton jälkeistä olotilaa. Tuossa oikein pohdiskelin, että mitä on tähän mennessä kaivannut. Ensimmäisenä täytyy mainita vapaa-aika iltaisin ja viikonloppuisin. Suomessa olen ollut nyt kolme ja puoli viikkoa ja yhtään vapaata viikonoppua en ole kokenut. Toisaalta sitä taas saksan päässä kaipasi kaikkea tätä menoa ja meininkiä, erityisesti sukeltamista.

Saksan pään kavereitakin tulee välillä kaipailtua, mutta tätä voi lievittää mesettämällä ja s-postittamalla iltaisin tahtoessaan. Pitäisi vaan jostain repiä aika suomeen palanneiden moikkaamiseen, ettei vaan pääse lipsahtamaan sormien välistä. Terveisiä vaan suomalaiselle opiskelijapojalle.

Kolmantena mieleen tulevat mahtavat mäkimaastot kunnon kohotukseen. Täällä tuo lukonmäkin nyt ei tunnu oikein vetävän vertoja millään tasolla. Metsämaisemien tilalla saa katsella ja kuunnella autojen pörinää ja haistella kukkien sijaan pakokaasuja. Köh.

Toisaalta taas, mieluisaa ohjelmaa riittää ja oma kullan kainaloon pääsy on huomattavasti helpompaa, kuten puhe-elimellä häiritseminenkin. Työt sujuu mukavasti omalla äidinkielellä ja reippaaseen tyyliin yhteisiä pirskeitä ollaan jo suunnittelemassa. Enään ei katsota kieroon jos haluaa hörppiä sen toisenkin-viidennenkin pullon olusta. Lisäksi tulee moikattua kavereita sukellustapahtumissa.

Taitaa vähän riippua tilanteesta ja tuskimpa sitä ihminen koskaan osaa olla täydellisesti tyytyväinen olotilaansa. Nåå, menipä syvälliseksi.

Jatkossa tiedossa siis koulutusta ja sen opettelua. Niin ja apneatreeniä kotisohvalla.