Avaan
työhuoneeni oven. Aurinko on porottanut koko aamun, jonka jäljiltä
huone tuntuu tukahduttavan kuumalta. Avaan ikkunan yläreunastaan
raolleen. Ah, raikasta ilmaa. Tuntuu, että kaikkien saksalaisten
asuntojen ilmanvaihto suoritetaan aina ikkunasta, kesällä että
talvella. Avatessani sähköpostiani kuulen surisevan äänen lähestyvän.
Aavistelen jo tulevaa. Kyllä, pörisijä osaa sitten tarkalleen
suunnistaa pienestä ikkunanraosta sisälle huoneeseen. Se istahtaa ensin
korkean kaktuksen kärkeen sipomaan siipiään. Raivaan ikkunan edustan
kukista ja purnukoista, kollegani näyttää keräilevän moisia, että
saan ikkunan apposen auki. Paksun pullea mehiläinen ei kuitenkaan
välitä avunantoyrityksistäni, vaan suuntaa kohti kattoa. Siipien
hakatessa kattopaneeleihin mehiläinen kiertää pientä kahdeksikkoa ja
muita epämääräisiä lentokuvioita. Välillä se tekee voltin ja kiinnittyy
kattoon. Lentokuviot jatkuvat. Alan tulla ihan kärsimättömäksi ja
mutisen vaativalla, mutta hiljaisella äänellä, että tule nyt perhanan
pörriäinen sieltä alas. Kuin käskystä pörriäinen pörisee ulos ikkunasta.
keskiviikko, 25. huhtikuu 2007
Kommentit