Olen ilmeisesti
puhelinmyyjien listalla isolla kirjoitettuna, sillä nyt parin päivän
sisällä minua on painostettu ostamaan kaiken maailman lehtiä ja
kalanmaksaöljypillereitä jopa kahdesti. Joku on varmaan kertonut
heille, että ainakin pyrin käyttäytymään nätisti myyjiä kohtaan, sillä
hehän tekevät vain työtään, ja näin käyttävät selkeästi tilannetta
hyödykseen. Yksikin heleä naisääni kertoi minulle aivan uskomattomasta
tarjouksesta, joka siis juuri minulle ja varmastikin vain minulle olisi
nyt todellisuutta, eli matkalehti, jonka nimeä en edes ollut koskaan
kuullut. Tämä heleä naisääni jaksoi kertoa lehdestä vaikka mitä,
markkinoinnista, paperin laadusta ja sisällöstä löytyviin juttuihin
saakka. Ja vaikka tämän 15 minuutin tarinan keskellä oikeasti jätin
naisen kailottamaan puhelimeeni yksikseen pöydälleni, käydessäni
kurkkaamassa labrassa pari juttua, tuntui, että enhän minä lehteä
tarvitsekaan kun jo tiedän kaiken mitä lehdessä on. Tosin minulla oli
pari muutakin hyvää syytä jättääkseni tämän tarjouksen käyttämättä.
Sain juuri ja juuri kerrottua myyjälle vielä jotenkuten ystävälliseksi
tulkittavalla äänensävyllä, että kyllä mutta ei kiitos. Myyjät ovat
mahdottoman taitavia puhumaan ja puheessa ei ole välejä joihin voisi
kieltävän lausahduksensaa saada mahtumaan, ilman että puhuu toisen
pälätyksen päälle tai törkeästi vain sulkee puhelimen. Tämä on, voisiko
sanoa, suorastaan raivostuttavaa. Pahimmillaan sitä saa itse myyjältä
sellaisia solvauksia kieltäytyessään ostamasta mitään, että ei kehtaa
edes tähän kirjoittaa. Että minut voisi nyt yliviivata niistä
soittolistoista, ihan kaikista.
perjantai, 26. tammikuu 2007
Kommentit