Olen ilmeisesti puhelinmyyjien listalla isolla kirjoitettuna, sillä nyt parin päivän sisällä minua on painostettu ostamaan kaiken maailman lehtiä ja kalanmaksaöljypillereitä jopa kahdesti. Joku on varmaan kertonut heille, että ainakin pyrin käyttäytymään nätisti myyjiä kohtaan, sillä hehän tekevät vain työtään, ja näin käyttävät selkeästi tilannetta hyödykseen. Yksikin heleä naisääni kertoi minulle aivan uskomattomasta tarjouksesta, joka siis juuri minulle ja varmastikin vain minulle olisi nyt todellisuutta, eli matkalehti, jonka nimeä en edes ollut koskaan kuullut. Tämä heleä naisääni jaksoi kertoa lehdestä vaikka mitä, markkinoinnista, paperin laadusta ja sisällöstä löytyviin juttuihin saakka. Ja vaikka tämän 15 minuutin tarinan keskellä oikeasti jätin naisen kailottamaan puhelimeeni yksikseen pöydälleni, käydessäni kurkkaamassa labrassa pari juttua, tuntui, että enhän minä lehteä tarvitsekaan kun jo tiedän kaiken mitä lehdessä on. Tosin minulla oli pari muutakin hyvää syytä jättääkseni tämän tarjouksen käyttämättä. Sain juuri ja juuri kerrottua myyjälle vielä jotenkuten ystävälliseksi tulkittavalla äänensävyllä, että kyllä mutta ei kiitos. Myyjät ovat mahdottoman taitavia puhumaan ja puheessa ei ole välejä joihin voisi kieltävän lausahduksensaa saada mahtumaan, ilman että puhuu toisen pälätyksen päälle tai törkeästi vain sulkee puhelimen. Tämä on, voisiko sanoa, suorastaan raivostuttavaa. Pahimmillaan sitä saa itse myyjältä sellaisia solvauksia kieltäytyessään ostamasta mitään, että ei kehtaa edes tähän kirjoittaa. Että minut voisi nyt yliviivata niistä soittolistoista, ihan kaikista.