Nyt sitä ollaan
sitten erottu, kaupungista siis. Leima paperissa. Meikä häippää ens
maanantaina. Erittäin mukava turkkilainen kollegani lupautui seurakseni
virastoon. Mutta homma hoituikin ihan helposti. Kaavaketta vaan
täyttöön ja passiakaan ei tarvinnut vilauttaa. No ei kait siinä
tarvitse kummempia tarkistella kun pois kerran on lähdössä.
Kummallisesti suutaan muikisteleva saksalaisherra tiskin takana kysäisi
vielä, että miten suomeksi sanotaan "how are you?"
Elikkäs
nyt alkaa olla kaikki virallisuudet ikään kuin kunnossa. Pankkipuoli
pitäis vielä hoitaa jossain välissä. Olenkohan muistanut nyt ihan
kaiken?
Ja asiasta ihan toiseen. Sukeltaminen on edelleen
mielessäni. Siitä pitävät huolen jo tulevat merireissut, joiden
järjestelyitä näytetään sähköpostilistalla kovasti arvottavan. Mutta
putkahti aiheeseen liittyvää ohjelmaa myös töllöstä. Tosin mielestäni
ei kovin järkevää näyttää moista. Ohjelmassa opetettiin snorklaamaan.
Linkkuveitsikäännös meni miten meni. Paineentasaus
valsalva-menetelmällä posket pullollaan, että kumma jos ei pari kalvoa
poksahtanut. Ok-merkki sentään tuli ihan hyvin. Huippuna olivat isot
simpukat altaan pohjassa. Oppilaat saivat oikein omatoimisesti kokeilla
miltä tuntuu sukeltaa altaan pohjaan ja poimia isoja simpukoita. Että
se siitä vedenalaisen luonnon säilymisestä.
keskiviikko, 25. huhtikuu 2007
Kommentit