Nyt sitä ollaan sitten erottu, kaupungista siis. Leima paperissa. Meikä häippää ens maanantaina. Erittäin mukava turkkilainen kollegani lupautui seurakseni virastoon. Mutta homma hoituikin ihan helposti. Kaavaketta vaan täyttöön ja passiakaan ei tarvinnut vilauttaa. No ei kait siinä tarvitse kummempia tarkistella kun pois kerran on lähdössä. Kummallisesti suutaan muikisteleva saksalaisherra tiskin takana kysäisi vielä, että miten suomeksi sanotaan "how are you?"

Elikkäs nyt alkaa olla kaikki virallisuudet ikään kuin kunnossa. Pankkipuoli pitäis vielä hoitaa jossain välissä. Olenkohan muistanut nyt ihan kaiken?

Ja asiasta ihan toiseen. Sukeltaminen on edelleen mielessäni. Siitä pitävät huolen jo tulevat merireissut, joiden järjestelyitä näytetään sähköpostilistalla kovasti arvottavan. Mutta putkahti aiheeseen liittyvää ohjelmaa myös töllöstä. Tosin mielestäni ei kovin järkevää näyttää moista. Ohjelmassa opetettiin snorklaamaan. Linkkuveitsikäännös meni miten meni. Paineentasaus valsalva-menetelmällä posket pullollaan, että kumma jos ei pari kalvoa poksahtanut. Ok-merkki sentään tuli ihan hyvin. Huippuna olivat isot simpukat altaan pohjassa. Oppilaat saivat oikein omatoimisesti kokeilla miltä tuntuu sukeltaa altaan pohjaan ja poimia isoja simpukoita. Että se siitä vedenalaisen luonnon säilymisestä.