Oikeesti, mistä tätä vettä oikein tulee. Eilinen päivä satoi kuin saavista olis kaadettu. Aamulla olin aivan märkä, vaikka työmatka on se vajaan kymmenen minuutin kävelymatka. Päivällä aurinkokin vilahti pariin otteeseen, mutta heti kun oltiin lähdössä pois englannin tunnilta, niin yllätys yllätys, sataa. Rupee harmittaan ja ei tee mieli mennä ulos.

Englannin kielen tunti tosin piristää aina päivää. Yksikin kollegani näytti kovin masentuneelta, kun kävelimme sateessa tuulessa työpäivän jälkeen päärakennukselle päin. Kertoi, että oli ehkä vilustumassa. Mutta kun tunti alkoi, alkoi hihityskin. En ole ikinä nauranut millään kielen luennolla niin paljon. Näytti kolleganikin mahdottoman iloiselta vilustumisesta huolimatta :D

Illalla sain luetuksi aika paljon, että jotain hyötyä siitä sisälläkin olemisesta. Tosin siivota olisi pitänyt, mutta ei huvita. Lisäksi sain kuulla hyvin mielenkiintoiselta kuullostavan miten neuvot puhelimessa word tiedoston tallentamisen ja printtaamisen eläkeiässä olevalle vanhemmallesi -operaation. Minusta tämä oli aivan mahdottoman hauskaa kuunneltavaa. Kertojasta taas ei. Pikemminkin hänellä vaikutti olevan jotain todella isoa otsassaan. Toivottavasti se on jo hävinnyt.