Kaikki ystävät
viettävät lomapäivää Suomen itsenäisyyden kunniaksi. Tai olen ainakin
hyvin varma asiasta, sillä en ole koko päivän aikana saanut yhtäainutta
sähköpostia. Pieniä elonmerkkejä Suomesta olen saanut vain
puhelimellani ja sekin on aiheuttanut suuria vieroitusoireen merkkejä
sukeltamisesta.
Olen ollut kuivilla nyt kohta puolitoista
kuukautta. Voisiko sanoa, että aika järkyttävää. En ole saanut
hengittää sitä niin ihanaa kuivaa hapella rikastettua kaasua. En ole
päässyt sumuiseen suomalaiseen vedenalaiseen maisemaan, vaan joudun
katsomaan internetistä löytyviä kauniin kirkkaita maisemia ja
värikkäitä kaloja. Onneksi löytyy videopätkiä myös pimeistä
luolista, Norjasta. Höh, koneessani ei ole kaijuttimia. Harmittaa,
etten voi sammuttaa valoja ja sulkea verhoja täydellisen fiiliksen
aikaan saamiseksi. Vai mahtaisiko työkaverini, joka on nenä kiinni
tietokoneruudussa, hermostua moisesta ja lausua pari perinteistä
saksalaista kirosanaa. No olisihan mielenkiintoinen kokemus sekin.
Joskus olen huomannut jopa haluavani olla pois vedestä pidempiäkin
aikoja. Että ehkä se on vaan sitä
kun-muutkin-saa-niin-sitten-minunkin-on-pakko-saada takaraivosta
puskevaa lapsenomaista ajattelua.
Kaipaan myös aivan
mahdottomasti sitä leijumisen tunnetta. Painottomuutta. Ja osaamisen
tunnetta, kun huomaa pysyvänsä aivan paikallaan. Ihan hiljaa.
Hengittämättä...
2 minuuttia....haukon ilmaa hengästyneenä ja painelen takaisin labraan tekemään töitä....
keskiviikko, 6. joulukuu 2006
Kommentit