Tehokkaan työpäivän jälkeen kiiruhdan kämpälle. Kaappaan kainalooni ison, siis todella ison, roskasäkin ja paperikassin täynnä mainoksia ym. lehtisiä. Kiiruhdan rappusia alaspäin kun kuulen jonkun olevan rappukäytävässä. Ja siellähän se, kaiteeseen tukien, ihana naapurini polvisukkaherrasmies, tallustaa vaivalloisen näköisesti rappu kerrallaan. Pidän säkkini nätisti pois herran tieltä ja tervehdin iloisesti, toivoen, että jos sitä nyt kerrankin olisi ihan positiivinen näkeminen. Kiiruhdan rappusia edelleen alaspäin. Herra mutisee jotain ja oletan tervehdykseksi. Kun pääsen yhden porrasvälin alemmalle tasolle alkaa herra jupisemaan saksaksi yhtä nopeasti kuin edelliselläkin kerralla jotain. Hän osoittelee sormellaan roskapussejani ja minua ja kuin kadullepäin ja samalla mutisee jotain hermostuneen oloisesti. Yritän hymyillä ja kuunnella tarkkaan. Lopulta herra lopettaa jupinansa ja viimoinen lause oli jotain, et sinä kuitenkaan mitään ymmärrä -tyyppistä ja hän heilauttaa kättään välinpitämättömästi, kuin ihan-sama -kommentiksi. Hymyilen samalla pursitaen hampaat tiukasti yhteen ja jatkan matkaani takapihan roskiksille. Heitän roskasäkkini muiden keltaisten roskasäkkien päälle ja paperisäkki paperilootaan. En nyt oikeasti tajua mitä v...tua minä nyt tein niin väärin. Kertokaa joku minulle. Mielestäni olen tehnyt juuri niin kuin on neuvottu. Pakkaus- ja muovijätteet keltaiseen roskapussiin, paperit paperinkeräykseen, johon siis ängetään myös pahvit, biojätteet kompostiroskikseen ja muut roskat ruskeaan roskasäiliöön. Ja kun pussukat tulee kämpällä täyteen, kiikutan ne nätisti ulkona oleviin roskasäiliöihin, ja vielä kauniisti jaoteltuna.

Että rupesi kyrpimään tuollainen käytös. En todellakaan ymmärrä mitä kamalaa olen hänelle nyt aiheuttanut, tehnyt tai sanonut. Emmehän me edes ymmärrä toisiamme. Se pieni konflikti pakettini kanssa on jo unohdettu, ainakin minun puoleltani. Ärsyttävää. Yritän siis jatkossa välttää törmäämisen häneen kaikin mahdollisin keinoin. Taidan hiipiä lenkille rauhoittumaan.