Täällä ollessani olen huomannut miettiväni aina tylsän hetken tullessa sitä, mitä haluan kun pääsen pois saksasta. Kyllä, edelleen sanamuoto on pääsemistä. En niin ihqksi paikaksi tätä saksanmaata ole vielä saanut päässäni kuvittumaan. Toivomukset ja unelmat ovat pääasiassa todella arkipäiväisiä asioita, mikä on ihana huomata. Voin siis sanoa olevani onnellinen melko yksinkertaisista asioista. No mitä ne sitten ovat, vai onko liian tylsää luetella päivänselviä asioita. Vai onko tämä sittenkin vain hetkellistä, olosuhteista johtuvaa, osaanko ajatella näin myös paluuni jälkeen. Arvostaa kaikkea sitä mitä jo on.

Mitä sitten jäisin kaipaamaan. Sitä en olekaan vielä miettinyt. Varmaan ainakin kylpyammetta hetkittäin. Ehkä jopa, tätä yksinäisyyttä jollain tavalla. Tässä kun nyt saisi tehdä ihan mitä itse huvittaisi, mutta se ei tunnu onnistuvan kovin helposti, sillä ajatukset hakeutuvat useimmiten ikävän puolelle, eivätkä sinne nyt-on-suuri-tilaisuuteni-aatokseen.

Tulipas syvällistä tekstiä näin sunnuntaiaamusta, taitaa olla todella tylsää. Ehkä hakeudun laineiden ja lämpimien kaakeleiden ääreen ja puhallan ajatukseni klooriveteen hikipisaroiden kera.