Heti kun olo
alkoi tuntua paremmalle suuntasin tutulle ylämäkikävelylle.
Puuskuttamaan pisti, mutta se oli ihan tiedossa. Hissukseen vaan mäki
ylös ja muuten homma oli lähes pelkää maisemien ihastelua. Kaikki
näyttää verhoutuneen vaalean kellertävän vihertävään. Ei mene enää
kauan kun täällä on jo kunnon lehdet puissa ja puskissa. Mukavaa.
- - -
Illasta meni taas hermo. Ei tosin mihinkään oleelliseen. Pistää vaan
ärsyttämään musiikkikanavalta tuleva ohjelma, I wanna be made.
Ohjelmassa nuorehkot immeiset saavat kaiken mahdollisen avun noin
kuukauden verran tullakseen siksi mitä ovat aina toivoneet. Jostain
syystä monet toiveet liittyvät jollain tapaa urheiluun ja jostain
kumman syystä ohjelmaan päässeet tai valitut henkilöt ovat vähän
normaalia pyöreämpiä. Ja voi sitä kitinän ja ruikutuksen määrää, kun
jalkapallopelaajaksi haaveileva tyttö ei jaksa juosta kentän päästä
toiseen. Itsepähän ovat hommaan halunneet, joten pitäisi vähän olla
motivaatiotakin. Todella ärsyttävää. Ehkä ärsytykseni oli huipussaan
myös sen takia, että olen sentään kuutisen vuotta palloa potkinut ja
sen perässä juossut. Vieläkin jalka alkaa näin kevään tullessa
vipattamaan pallon perään.
- - -
Aamulla
sain puolestani hämmästellä erään äiti-immeisen avautumista. Olin
risteyksessä odottamassa punaisen valon vaihtumista. Nainen ja hänen
toisessa kädessä roikkuva tarhaikäinen lapsi seisoivat tien toisella
puolella samoissa puuhissa. Näin autoilijoille tarkoitetun valon
vaihtuvan keltaiseksi ja _tiesin_ että noin kahden sekunnin päästä
siitä jalankulkijoiden valo vaihtuu vihreäksi. Tässä vaiheessa lähdin
jo ylittämään tietä ja siitäkös tien toisella puolella oleva nainen sai
hepulin. Nainen alkoi motkottamaan jotain saksaksi, mutta ikäänkuin
sekosi sanoissaan, kun heidänkin jo piti lähteä sitä tietä ylittämään.
Hmmm. Oikeastaan tämä vain piristi aamua entisestään.
- - -
Työt eli kirjoittaminen on sujunut loistavasti! Iltapäivästä vielä
piristävälle englannin tunnille. Mukavaa kevättä vaan teillekin!
keskiviikko, 28. maaliskuu 2007
Kommentit