Tänään törmäsin kahteen mielenkiintoiseen pyöräilijään. Olin tulossa töistä ja oli yhtä pimeää kun töihin mennessänikin. Masentavaa.

No kuitenkin. Saksassa on siis pakollista käyttää valoja pimeällä. Olen kuullut, että siitä on saanut sakkojakin. No kännykkään puhumisestakin pyörällä ajaessa saa sakkoja, joten en ole hämmästynyt. Valot pitää siis olla edessä _ja_ takana. Noh, mitä hienoimpia virityksiä näiden valojen aikaansaamiseksi sitten näin.

Ensimmäinen vastaantuleva keski-ikäinen herrasmies piteli vasemmassa kädessään pientä himmeää tuikutinta, joka sojoitti sormien välissä jonnekin naapuritalojen yläkerroksiin. Näytti erittäin hankalalta ja kivuliaalta, sillä ylämäessä ohjaustankoa sai puristaa rystyset valkoisena, jotta jaksoi työntää poljinta vielä muutaman kerran alaspäin, ja lamppu sormien välissä ei näyttänyt auttavan asiaa.

Toinen versio oli sitten sellainen erittäin huomiota herättävä. Kaikkihan tietävät vanhan kunnon dynamon. Täällä niitä näkee todella usein, mutta tämä tyttelin pyörineen oli jotain erityistä. Käännöksen jälkeen alkoivat jalat tehdä hirveää duunia, että pyörä yleensä liikkui. Samalla rytminen vinkuminen voimistui jokaisella polkaisulla. Ääni oli todella voimakas, kun pyörä sai kunnolla vauhtia. Jokseenkin huvittavaa. Jäin ovelleni vielä pariksi minuutiksi kuuntelemaan ja kikattamaan. Taisi ääni kantautua talojen välissä useamman kilometrin. Mutta oli tytöllä reisilihaksia!