Tosiaan, sitä alkoi nyt viimoinen viikko saksassa. En oikein vielä tiedä mitä ajatella asiasta. Viikonloppu sujui kuitenkin oikein mukavasti kahden hyvän ystävän seurassa.

Tytöt saapuivat iltapäivästä junalla. Vastaan tuli kaksi erittäin pirteää tapausta, jotka roudasivat melko painavia matkalaukkuja ja reppuja ja käsilaukkuja ja. Frankfurtissa oli nimittäin vähän shoppailtu. Tiedän tunteen. Kaahasimme taksilla kämpilleni ja levittäydyimme kaikkine kamoinemme kotoisasti. Ilta menikin pääasiassa löhöillen. No kävimme me naapurikuppilassa haukkaamassa iltapalaa ja olutta. Toinen tytteleistä tosin mutisi vähän väliä veden ja limujen kalleutta verrattuna olueen, kun omassa tilassaan alkoholin käyttö piti jättää vähemmälle.

Lauantaina nukuimme pitkään ja jatkoimme frankfurtin tyyliin shoppailemalla ankarasti. Ensimäisestä kenkäkaupasta ei lähde kukaan ennen kuin jokaisella on kenkälaatikko kainalossa. Siispä sääret ja varpaat vilkkuivat, kun kolme neitiä hiihti ympäri kauppaa mitä erilaisempia virityksiä jaloissaan samalla hihitellen ja kauhistelleen hintalappuja. Seuraavaksi hyörittiin sovituskopeissa yhdessä ja erikseen. Ja aina sovituskopille mennessä jokaisen kainalosta löytyi vähintään se sylillinen vaatteita. Jälkeenpäin oli kisaa uusien vaatekappaleiden lukumäärästä. Itse en pärjännyt kisassa ollenkaan, olihan kyläilijöillä jo Frankfurtin mittainen etumatka. Kämpillä esittelin upean ja törkeän hintaisen nahkahameeni, Frankfurtista ostettu sekin, joka vähän tasoitti peliä.

Shoppailun väliin vähän jäätelöä niin taas jaksoi pälyillä vaatehyllyjen välissä. Päivän sapuskat päätettiin väsätä itse kämpillä illalla, mutta piknikille oli päästävä. Olihan päivä aivan uskomattoman kaunis ja aurinkoinen. Siispä levittäydyimme Main-joen rannalle auringon vielä pilkistellessä talojen ylitse. Muhkeaa omenatorttua ja olutta, mielenkiintoinen yhdistelmä. Pullonavaaja jäi kämpille, mutta onneksi eräs ystävällinen denso huomasi neidot hädässä. Ilmeisesti yrityksemme avata pulloa avaimilla, katukivetyksen reunalla, ym. rupesi vaikuttamaan niin epätoivoiselta, että herra tuli ja poksautti korkit taivaan tuuliin sytkärillä. Isot kiitokset hänele ja herkkujen kimppuun. Vilpoinen kuitenkin yllätti ja jatkoimme piknikkiä sisätiloissa. Illalla kokkasimme täytettyjä tomaatteja ja korkkasimme oikein kuohuviinipullon viikonlopun kunniaksi. Loppuilta meni vanhassa olutkellarissa parantaessa maailmaa valomerkkiin saakka, tosin tällä erää vain kahden hengen voimin.

Sunnuntaiaamuna krapula ohitettiin välinpitämättömillä katseilla ja parilla buranalla. Hetimiten suihkun jälkeen lähdimme kapuamaan Marienbergille, eli taas sitä linnaa katsomaan. Tosin linna näyttäytyi minullekin uusin ilmein aivan mahtavassa auringonpaisteessa ja jäätelön kera. Makeeta, ilma että jäätelö! Kävimme myös Residenssissä ja paistattelimme aurinkoa Main-joen rannassa, jossa väkeä riitti. Auringon vaikutukset näkyi parhaimmillaan tänäaamuna peiliin tuijottaessa. Punaista ihoa siellä täällä.  Pitänee investoida vielä aurinkorasvaankin tämän viikon takia, mikä ei ehkä ole ihan kamala juttu. Iltasella kävimme vielä syömässä kaupungintalon kellarissa ähky snitselit, jonka jälkeen kierimme takaisin kämpälle ja tutimaan. Aamulla oli melko aikainen herätys, kun tyttöjen juna lähti lentokentän suuntaan jo vähän vaille seitsemän.

Mutta nyt suomennan pomoni väkertämiä koukeroita artikkelistani ja yritän saada teksiä muotoon joka miellyttäisi kaikkia. Hankalaa, mutta onneksi aurinko paistaa :)