Kävellessäni töistä uimahallille, näin ratikasta nousevan kouluasussa olevia lapsia. Hämmästyin todella, sillä luulin, että saksalaisissa kouluissa ei käytetä kouluasua. Pojilla oli päällä valkoinen kauluspaita ja harmaan housut, tytöillä taas myrkynvihreä tai viininpunainen hame ja villajakku, jonka alla valkoinen kauluspaita. Päästessäni lähemmäksi, asiaan tulikin järkeä, he puhuivat englantia. Mistä lie tänne putkahtaneet.

Kävin tosiaan uimassa töiden jälkeen. Kyllä, olen todella ahkera, sain jopa imuroituakin. Tuttu kilsan matka. Ensin ne kriittiset 400 metriä tiukkaan tahtiin ja loput mukavan letkeästi. Vajaa puolisen tuntia siihen kului. Ainoa, että noin puolessa välissä loppumatkaa meinasin saada sydärin. Uin samaa rataa edes takas, altaassa ei ollut köysiä jakamassa vedenpintaa. Lapset olivat sitten fiksuina keksineet, että nyt uidaan allasta poikittain. Eräs tyttö meinasi tulla ihan päälle, joten hipaisin häntä olkapäähän väistääkseni. Tämä taas sai ihan kaamean kohtauksen ja kiljui kuin syötävä. Että pelästyin sitten minäkin ja piti ihan jäädä päätyyn vetämään henkeä. Jatkossa sain uida rauhassa ellei tuimia tarkkailevia katseita oteta huomioon.

Vielä pitää kommentoida saksalaista televisiokulttuuria. Tiedättehän ne ah ihanat visailuohjelmat, joihin puhelimella voi osallistua. Juontaja sepittää tukka putkella jotain ja hurjia summia on luvassa jos nyt ja nyt soitat tähän numeroon ja vastaan oikein näihin kysymyksiin. Suomessa niitä tuntuu tulevan aina kun ei oikein mitään muutakaan ohjelmaa ole esittää. Täällä on näille visailuille omistettu oikein muutama oma kanava ja tietysti vielä tämä suomenkin periaate on käytössä tämän lisäksi. Suomeen poikkeavaa ohjelmassa on vielä se, että mitä lähemmäs iltaa ja yötä lähestytään sitä vähemmän hyvin muodokkailla naisjuontajilla on päällään. Paras näkemäni oli tähtikuviotarrat nännien päällä ja pikkuriikkiset stringit. Mahtaako tämä myyntikikka oikeasti toimia?