Se ahdistava sana joka putkahtaa mieleen viimeistään nyt, viikkoa ennen joulua. No minulla tuo ajatus on ollut mielessä jo pidemmän aikaa. Olen tehnyt strategisen suunnitelman, miten hoitaa lähes täydellisesti tämä jokavuoden stressihetki, vaikka olenkin saksassa.

Suurimpia ongelmia ovat olleet mielikuvituksen puute juuri sillä hetkellä, kun haahuilee kaupoissa äärimmäisessä väenpaljoudessa ja toivoisi selviävänsä sieltä nopeilla liikkeillä, päättäväisillä ratkaisuilla ja taidokkaalla puikkelehtimisella. Mutta tietenkään se ei mene niin. Ympärillä on aina kasa ihmisiä, jotka kulkevat äärettömän ja tuskastuttavan hitaasti. Heidän ohitseen ei pääse sillä, joko kasa kauppakasseja, lastenvaunuja tai kiukkuisia vanhuksia täyttävät viimeisetkin kolot, johon voisi uskaltaa itsensä puskea. Kun viimein saa päänsä kaupan ulkopuolelle viileään ilmaan ja hilpaisee rauhalliselle sivukadulle hengittämään hetkeksi, voi todeta olevansa äärimmäisen kiukkuinen, nälkäinen, hiestä märkä ja ilman ainuttakaan joululahjaa. Toinen vasta paikanpäällä ilmennyt ongelma oli saksan kieli. Osta nyt helppo kirjalahja, mutta kun kirja on kirjoitettu saksaksi. Monetkaan läheisimmät perheenjäsenet eivät puhu kahta sanaa enempää saksaa, joten oli keksittävä jotain muuta, mutta mitä?

Päädyin muutamiin helppoihin ratkaisuihin, kuten vehnäolueeseen, glüweiniin ja suklaaseen. Ne uppoavat varmasti. Sitten piti keksiä kuitenkin vielä jotain henkilökohtaista. Muutaman paketin ostin ikään kuin pakkopielteisenä, en-mene-kämpille-ennen-kun-kainalossani-on-kaksi-lahjaa. Turhautuneiden kauppareissujen jälkeen päätin ihmetellä ideoita netistä ja sieltähän se ratkaisu aukesi. Eikun netistä tilaten kaikkea mahdollita visa vinguten. Lähetin puketit vanhempieni osoitteeseen ja saattaa siinä samassa hoitua paketoiminenkin ihan muitta mutkitta. Kätevää tämä nykyaika.