Suurin osa eilispäivästä meni sohvalla kone sylissä. Mutta pääsin kuin pääsinkin vielä pimeyden jo vallitessa pihalle tunnin lenkille. Tuntuipas se hyvältä. Tosin illan suunnitelmat eivät sitten sujuneet ihan suunnitelmien mukaan, kun totesin olevani vielä suihkussa, kun muut aloittelevat illan bileitä varten. Nåå, aattelin että menen sitten suoraan bileisiin, olihan jääkaapissa vielä vähän punkkua jäljellä.

Olinkin paikalla vähän liian ajoissa, väkeä ei ollut vielä paikalla. Valkoisia kauluspaitoja oli. Lisäksi olin ilmeisesti jättänyt puhelimeni äänettömälle ja kämpälle, lenkin syytä sekin, ja näin en pongannut suomalaispoppoota. Tosin, ollessani liian ajoissa, alkoi yksinään hytkyminen kyllästyttää. Päädyin kämpille nukkumaan kohtuu aikaisin. Mikä taas näin aamulla tuntuu erittäin hyvältä vaihtoehdolta. Toivottavasti muu poppoo ei nyt pahoittanut mieltään vaikkei törmätty. Joku toinen kerta sitten.

Heräsin ensimmäisen kerran jo seitsemältä, uh. Eikun pää takaisin tyynyyn. Vielä makoisat kolmen tunnin jatkot lämpimän peiton alla, tuntui niin mukavalta. Ja nyt pirteänä, mitä sitä voisikaan lomapäivänä tehdä -ajatus voimakkaana. Pitäisikös sitä vielä yrittää pongata viimoisia karnevaalipullia päivän kunniaksi. Nämä karnevaalipullat ovat kuin munkkeja, hillotujauksella ja sokeripinnan sijaan on käytetty tomusokeria. Tämä tekee syömisestä äärimmäisen haastavaa. Joko tomusokerit löytyvät rinnuksilta tai, pahimmassa tapauksessa, keuhkoista, kun on vahingossa hengittänyt nenänkautta sisään puraistessaan palaa munkista. Ohje, älä hengitä! Pistää meinaan vähän yskittämään.