Mikä siinä tekstin tuottamisessa onkin niin vaikeaa. Tuijottaa valkoista ruutua ja pää on ihan tyhjä. Itseasiassa siihen tulee kirjoitettua paljonkin tekstiä, mutta sitten tulee sellainen 'äh'-olotila ja rivit pyyhitään pois ja homma aloitetaan uudestaan.

Tieteellisen artikkelin kirjoittamisen pitäisi olla kohtuu helppoa. Kaikki paikat ovat täynnä moisia ja säännöt niiden kirjoittamiseen ovat kohtuu selkeät ja yksinkertaiset. Kaikissa on vähintään ne perus otsikot ja tyypilliset tiedot, että oikeastaan tiedämme jo täydellisesti mitä siihen pitäisi kirjoittaa. Onko se sitten vaan sitä, että ei tiedä miten sen tekstin kirjoittaisi. Päässä on kovastikin kaikkea tietoa, mikä artikkelin muotoon pitäisi ulosantaa, mutta ei. Se vaan pyöri tasaisena massana päässä, eikä punaista langanpäätä tunnu löytyvän.

On monenlaisia tapoja yrittää kirjoittaa. Ensin päässäni on selkeä ajatus ja yritän tehdä heti täydellisiä lauseita, jotka soljuvat yhteen toistensa ja aiheen kanssa täydellisesti. Mutta jo ensimmäinen kirjoittamani sana paljastaa toivottoman tilanteen. Toisena vaihtoehtona kirjoittelen kaikki otsikot ja niiden alle mielestäni oleellisimmat asiat ranskalaisin viivoin. Ja sitten pyrin kirjoittamaan vielä ranskalaisten viivojen alle oikeita lauseitakin. Lauseiden tuottaminen tuntuu tässä vaiheessa ylitsepääsemättömältä ja jään vain tuijottamaan ranskalaisia viivoja. Eikös tässä nyt ole jo kaikki mainittuna. Miksi ihmeessä se pitää vääntää vielä kerrottuun muotoon? Lopulta päädyn selailemaan aiheeseen liittyviä jo julkaistuja artikkeleita. Löydän käsiini yhden lähes täydellisesti aihettani hipovan paperin. Siinä on syvennytty tosin aiheeni perusteisiin. Niihin asioihin, jotka kyllä tiesin, mutta ne oli kirjoitettu niiksi täydellisiksi lauseiksi. Täydellistä. Omat ajatuksenikin alkavat soljua ja nyt voisin jopa uskotella itselleni, että saan omatkin ajatukseni soljumaan samaan tapaan. Pitäkää peukkuja.