Mikä siinä
tekstin tuottamisessa onkin niin vaikeaa. Tuijottaa valkoista ruutua ja
pää on ihan tyhjä. Itseasiassa siihen tulee kirjoitettua paljonkin
tekstiä, mutta sitten tulee sellainen 'äh'-olotila ja rivit pyyhitään
pois ja homma aloitetaan uudestaan.
Tieteellisen artikkelin kirjoittamisen pitäisi olla kohtuu helppoa.
Kaikki paikat ovat täynnä moisia ja säännöt niiden kirjoittamiseen ovat
kohtuu selkeät ja yksinkertaiset. Kaikissa on vähintään ne perus
otsikot ja tyypilliset tiedot, että oikeastaan tiedämme jo
täydellisesti mitä siihen pitäisi kirjoittaa. Onko se sitten vaan sitä,
että ei tiedä miten sen tekstin kirjoittaisi. Päässä on kovastikin
kaikkea tietoa, mikä artikkelin muotoon pitäisi ulosantaa, mutta ei. Se
vaan pyöri tasaisena massana päässä, eikä punaista langanpäätä tunnu
löytyvän.
On monenlaisia tapoja yrittää kirjoittaa. Ensin päässäni on selkeä
ajatus ja yritän tehdä heti täydellisiä lauseita, jotka soljuvat yhteen
toistensa ja aiheen kanssa täydellisesti. Mutta jo ensimmäinen
kirjoittamani sana paljastaa toivottoman tilanteen. Toisena
vaihtoehtona kirjoittelen kaikki otsikot ja niiden alle mielestäni
oleellisimmat asiat ranskalaisin viivoin. Ja sitten pyrin kirjoittamaan
vielä ranskalaisten viivojen alle oikeita lauseitakin. Lauseiden
tuottaminen tuntuu tässä vaiheessa ylitsepääsemättömältä ja jään vain
tuijottamaan ranskalaisia viivoja. Eikös tässä nyt ole jo kaikki
mainittuna. Miksi ihmeessä se pitää vääntää vielä kerrottuun muotoon?
Lopulta päädyn selailemaan aiheeseen liittyviä jo julkaistuja
artikkeleita. Löydän käsiini yhden lähes täydellisesti aihettani
hipovan paperin. Siinä on syvennytty tosin aiheeni perusteisiin. Niihin
asioihin, jotka kyllä tiesin, mutta ne oli kirjoitettu niiksi
täydellisiksi lauseiksi. Täydellistä. Omat ajatuksenikin alkavat soljua
ja nyt voisin jopa uskotella itselleni, että saan omatkin ajatukseni
soljumaan samaan tapaan. Pitäkää peukkuja.
perjantai, 2. maaliskuu 2007
Kommentit